Hmm, ottaisinko tuon - vai tuon - vai molemmat? Mitä maksaa? Ai 18 000 shillinkiä (8 €) koko tuo viiden metrin pakka? No otan molemmat. Ja kato, tuostakin sais kyllä kivan mekon. Tai housut. Niin ja miksei pöytäliinankin. Mutta näitkö nuo tuolla vieressä?
Kariakoo oli hauska paikka. Kokonaisuudessaan se on useiden isojen korttelien laajuinen, täynnä kaikkea mahdollista sipuleista kiinalaisiin kättä heiluttaviin pandapatsaisiin. Useampikin oli taas kauheasti varoitellut paikasta - hirveästi taskuvarkaita ja ties mitä. Höpöhöpö, normimarkkinat. Minä katselin myös vähän haarukoita ja veitsiä uuteen kotiin, mutta typerryin paljouden edessä.
Markkinat on alun perin perustettu 1910-luvulla, kun saksalaiset siirtomaaisännät päättivät laittaa afrikkalaiset järjestykseen (tietylle alueelle) ja rakensivat paikallisille taloja sekä markkinapaikan. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin sekoitti suunnitelmat. Britit valloittivat rannikkoseudut ja käyttivät tätä aluetta joukkojensa tukikohtana. Carrier Corps kääntyi Kariakooksi. Markkinat avattiin lopulta sodan jälkeen.
Mutta kankaille on siis - asiallista kyllä - varattu oma kokonainen rakennuksensa. Täkäläisissä kankaissa on usein vahapinta, joka pehmenee pesussa. Paikalliset kuuluvat kyllä ostavan vaatekankaiksi myös niitä, jotka minusta muistuttivat lähinnä 70-luvun sadetakkeja tai kerniliinaa.
Hiki valui noroina, kun kuljimme Annican, Ninan ja Liisan kanssa kangaspakkatornilta toiselle Kariakoossa, Darin perinteisellä markkina-alueella. Lämpötila oli ehkä 35 astetta ja valitseminen vaikeaa; kankaita oli varmasti miljoonia metrejä, kaikissa maailman väreissä.
Kariakoo oli hauska paikka. Kokonaisuudessaan se on useiden isojen korttelien laajuinen, täynnä kaikkea mahdollista sipuleista kiinalaisiin kättä heiluttaviin pandapatsaisiin. Useampikin oli taas kauheasti varoitellut paikasta - hirveästi taskuvarkaita ja ties mitä. Höpöhöpö, normimarkkinat. Minä katselin myös vähän haarukoita ja veitsiä uuteen kotiin, mutta typerryin paljouden edessä.
Markkinat on alun perin perustettu 1910-luvulla, kun saksalaiset siirtomaaisännät päättivät laittaa afrikkalaiset järjestykseen (tietylle alueelle) ja rakensivat paikallisille taloja sekä markkinapaikan. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin sekoitti suunnitelmat. Britit valloittivat rannikkoseudut ja käyttivät tätä aluetta joukkojensa tukikohtana. Carrier Corps kääntyi Kariakooksi. Markkinat avattiin lopulta sodan jälkeen.
Mutta kankaille on siis - asiallista kyllä - varattu oma kokonainen rakennuksensa. Täkäläisissä kankaissa on usein vahapinta, joka pehmenee pesussa. Paikalliset kuuluvat kyllä ostavan vaatekankaiksi myös niitä, jotka minusta muistuttivat lähinnä 70-luvun sadetakkeja tai kerniliinaa.
Olin erityisen maltillinen, koska muistan ennenkin ostaneeni näitä kankaita kuvitellen, että ompelen niistä jotain sitten kotona. Jostain syystä värit ja kuosit ovat kuitenkin kotona näyttäneet turhan villeiltä tai Mama Africa -henkisiltä. Mutta nythän tätä pulmaa ei ole, koska voin käyttää kankaista tehtyjä vaatteita täällä paikan päällä.
Ostin siis vain kuusi kangasta. Seuraavaksi on mentävä ompelijalle.
Ihana juttu taas Milma ja kivoja kuvia. Voin kuvitella että menit sekaisin tuosta runsaudesta.
VastaaPoista