Kävin eilen ja tänään elokuvissa. Paikallinen Alliance Francaise näytti ilmastoaiheisia leffoja maanantaina alkavan Pariisin ilmastokokouksen kunniaksi. Katsoin kolme neljästä: Yann Arthus-Bertrandin ”Home”, Marion Milnen ”Les temps changent” ja Brian Marchin ”There Once Was an Island”.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo todella näkyä tansanialaisten elämässä. Sadekaudet eivät seuraa perinteistä rytmiään, kuivuus vie satoja ja ennakoimattomat sään ääri-ilmiöt ovat yhä yleisempiä. Tästä voit lukea enemmän Kepan täällä työskentelevän kehityspoliittisen asiantuntijan Eva Nilssonin blogista: Mitä väliä Pariisin ilmastokokouksella on tansanialaisille?
Elokuvien välissä istuskelin Alliance Francaisen rakennuksen katolla olevassa mukavassa tapas-ravintolassa, josta on näkymät Darin keskustassa olevalle golfkentälle. Oli ihan hauska katsoa kenttää vaihteeksi ylävinkkelistä… päädyinhän sille ihan vahingossa pari päivää sitten.
Kävi nimittäin niin, että keskiviikkona lähdin pyörällä töihin. Alkumatka meni mainiosti. Ajelin pieniä teitä kuta kuinkin suunnitelmani mukaan. Pyörän vaihteet toimivat vähän sinnepäin, mutta ihan riittävästi näihin melko tasaisiin maisemiin.
”Home" on ilmakuvin kerrottu tarina siitä, miten ihminen on tuhoamassa maapallon - mielettömiä ilmakuvia ympäri maailmaa. (Löytyy youtubesta.) ”Les temps changent” taas oli vähän kumma tarina vuodesta 2075 - ajasta, jolloin maapallon keskilämpötila oli noussut neljä astetta, eteläinen Afrikka on veden ja pohjoinen hiekan vallassa ja jääkarhujen uskotaan kuolleen sukupuuttoon 20 vuotta aiemmin. Ja ”There Once Was an Island” on puolestaan dokumentti Tyynellä merellä uppoamassa olevasta Takun atollista ja sen 400 asukkaasta.
Betonisessa salissa, sinisissä muovituoleissa ja vähän särkyvässä äänessä oli oma tunnelmansa. Muutenkin oli mukava katsoa useampi hyvin erilainen elokuvaa putkeen - vaikka teema olikin masentava.
Parissakin elokuvassa mainittiin Kilimanjaro. Sen lumipeite on huvennut hurjaa vauhtia viimeisten sadan vuoden aikana. Tämä on todellinen ongelma mm. siksi, että Kilimanjarolta alkunsa saavat joet kuivuvat ilman sulamisvesiä. Netistä löytyy havainnollistavia kuvia:
Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo todella näkyä tansanialaisten elämässä. Sadekaudet eivät seuraa perinteistä rytmiään, kuivuus vie satoja ja ennakoimattomat sään ääri-ilmiöt ovat yhä yleisempiä. Tästä voit lukea enemmän Kepan täällä työskentelevän kehityspoliittisen asiantuntijan Eva Nilssonin blogista: Mitä väliä Pariisin ilmastokokouksella on tansanialaisille?
Elokuvien välissä istuskelin Alliance Francaisen rakennuksen katolla olevassa mukavassa tapas-ravintolassa, josta on näkymät Darin keskustassa olevalle golfkentälle. Oli ihan hauska katsoa kenttää vaihteeksi ylävinkkelistä… päädyinhän sille ihan vahingossa pari päivää sitten.
Loppumatkasta tien vieressä on iso viheralue, jonka läpi työkaverini oli kertonut aina oikaisevansa. Niin päätin minäkin siis tehdä. Lähdin reippaasti polkemaan jotain polun tapaista nurmikentän poikki. Yhtäkkiä polku päättyi ja oho, huomasinkin ajelevani golfkentällä! Eikä siinä vielä mitään, mutta kun kenttä oli korkeilla aidoilla rajattu, niin kesti hetken ennen kuin pääsin sieltä pois… Onneksi oli niin aikaista, että näin ensimmäiset pelaajat vasta selvittyäni sisääntulon parkkipaikalle. Tänään illalla pelaajia oli paljon enemmän liikkeellä, tuolla seassa olisi ollut paljon ikävämpi seikkailla.
Ps. Kun pari päivää sitten kirjoitin sen ylen tyytyväisen päivitykseni, niin universumin kosto iski välittömästi. Parin tunnin yöunen jälkeen heräsin vatsan väänteisiin ja loput arvaattekin. Precosa auttoi kyllä aika nopeasti, joten kyse oli varmaan jostain pikkupöpöstä. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti