Perusasioita

Asunto - ok, tyttöjen koulu - ok, apulainen - ok, auto - ok, pyörä - ok, nettiyhteys - ok. Näyttää siltä, että perusasiat alkavat olla järjestyksessä! Kolminkertainen eläköönhuuto minulle! 

Tätä ei ehkä pitäisi sanoa ääneen, mutta ihan itsekin ihmettelen, miten hyvin elämä on lutviutunut. (Kopkop puuta.) Vuokrasopimus on tehty, joten viikonloppuna muutan omaan kotiin. Autosta olen sopinut Katin kanssa, nyt vain hoidan vielä vähän vakuutusasioita. Olivan kanssa olen tehnyt sopimuksen ja hän aloittaa työnsä varsinaisesti joulukuun alussa. Nettiyhteyden ostin äsken ruokakauppareissullani ja toivon todella, että tuo puolikkaan kännykän kokoinen reititin osoittautuu tätä Sea Cliffin nettiä toimivammaksi. Tänään vein vielä tyttöjen ilmoittautumiskaavakkeet koululle, niin että senkin pitäisi olla järjestyksessä. 

Niin ja pyörän ostin lauantaina. Menin siihen samaan käytettyjen pyörien pisteeseen, jossa kävin pari viikkoa sitten. Siinä on itse asiassa kaksi kauppaa vierekkäin. Minut nähtyään molempien kauppojen myyjät hakivat äkkiä edellisellä kerralla koeajetut + muutamat uudet mallit esille. Kun lähdin koeajamaan yhtä pyörää, toi toisen kaupan myyjä seuraavan vaihtoehdon aina pari metriä aiemmas vastaan. Lopulta testiajot alkoivat siis ihan muualta kuin alunperin. 

Päädyin lopulta aiemmissa kuvissa vilahtaneeseen sinimustaan maastopyörään, joka maksoi tinkaamisen jälkeen - ja lisättyjen lokareiden kanssa - noin 130 euroa. Se on kyllä paljon rumempi kuin toinen oranssi vaihtoehto olisi ollut...

Tänään tein joka tapauksessa valmisteluja ja vein autolla vaihtovaatteita ja pyyhkeen töihin, niin että pääsen liikkumaan kevein kantamuksin. Huomenna en siis istu jonossa sammutetussa autossa ja tuijota tankkereita merellä, kuten tänään.

Jotten kuitenkaan aivan tuudittautuisi itsetyytyväisyyteen, aloitan seuraavan listan, uutta kotiakin ajatellen. Eli tyynyt - ei, peitot - ei, astiat - ei, joululomavaraukset - ei. 

Jaahas, eiköhän niissä riitäkin puuhaa taas pariksi seuraavaksi viikoksi. 

Ja hyvä niin. Vaikka yksin tuleminen onkin ollut töihin perehtymisen ja asioiden järjestelemisen kannalta kätevää, niin nyt Simo ja tytöt voisivat kyllä tulla jo. Seitsemän viikkoa on pitkä aika. Mutta (lähes) puolivälissä ollaan.