Tänään ajattelin olla ovela ja väistää ruuhkan. Lähdin siis kotoa klo 6.15. Alku menikin lupaavasti: huristin kaikessa rauhassa pitkin rantatietä muutaman yksittäisen autoilijan kanssa. Tätä menoa olisin töissä varttitunnissa. Vielä vain yksi mutka - ja tumps, siinähän se jono taas olikin kuin seinä edessäni.
Sinällään ei ole ihme, että liikenne jumiutuu. Jostain luin, että Darissa olisi noin miljoona autoa - eikä yhtään eritasoristeystä. Joissain isoissa risteyksissä on liikennevalot, mutta niillä ei ole merkitystä, koska poliisit ohjaavat liikennettä joka tapauksessa ihan eri tahtia kuin valot vaihtuvat.
Ja jos poliisia ei risteyksessä ole, se menee, jolla on isoin auto tai joka muuten vain päättää mennä. Väistämissäännöistä ei tarvitse huolehtia.
Mutta jos kaupunkiin pääseminen on vaikeaa, niin vielä vaikeampaa olisi, jos pitäisi päästä tiettyyn aikaan kaupungista ulos. Pahimpien ruuhkien aikaan aamulla kaupungista ulos menevä liikenne nimittäin katkaistaan, että sisään ajavat voivat käyttää kaikkia kaistoja (ja niiden välejä). Ja vastaava toisinpäin iltapäivällä.
Ärsyttävintä liikenteessä ei ole jono itsessään, vaan ne vaikki hullun lailla ajavat kuskit, jotka ensin ohittavat jonon esim. pientareita pitkin ja pahentavat sitten sumaa tukkimalla jonon väliin.
Tällainen käytöshän saattaisi hermostuttaa ketä tahansa. Olen kuitenkin valinnut zen-linjan. Kun jono pysähtyy, luen kännykästä aamun lehdet ja sähköpostit. Tänään en ehtinyt pitkälle, koska kriittisessä risteyksessä meni lopulta vain 10 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti