Avaraan luontoon

Matka ihmisen alkukotiin. Savannille, jonka eläimet ovat televisiosta tutumpia kuin useimmat kotimetsän asukit. Kukapa ei olisi nähnyt leijonan käyvän seepran kimppuun tai gepardin kiihdyttävän impalan perään. 

 

Tämä on se ikonisin kuva Afrikasta ja safari Serengetiin ja Ngorongoron kraateriin kuuluu jokaisen Tansanian kävijän tutustumislistalle. Niinpä mekin aloimme valmistella tätä matkaa jo hyvissä ajoin ennen joulua, kun ystäviemme Juhanan, Kristiinan, Aarnin ja Oivan vierailu Tansaniaan varmistui. Matkan valmisteluun ja  maksamiseen liittyvistä koukeroista olettekin jo lukeneet täältä blogista. Mutta nämä kommellukset ovat nyt takana, ja vieraat saapuivat hiihtolomalleen onnellisesti viime perjantaina. Kiisivät tutun taksin kyydissä lentokentältä perjantairuuhkan läpi ennätysajassa ja ehtivät meille jo ennen isäntäväkeä. Onneksi oli Oliva avaamassa ovea ja toivottamassa tervetulleeksi.

Paljon eivät vieraat ehtineet Dariin tutustua – mitä nyt lapset tyyppasivat talomme uima-altaan – sillä aamulla varhain ajoimme takaisin lentokentälle ehtiäksemme aamulennolle Kilimanjaroon. Vaikka Fastjetin lippujen hankinta oli oma seikkailunsa, itse lento oli miellyttävä ja aikataulusta edellä saavuimme Afrikan korkeimman vuoren juurelle. Valittavasti taivas oli pilvessä eikä itse vuoresta saatu näkymää lintuperspektiivistä. Etuajasta johtuen jouduimme odottelemaan muutaman minuutin ja puhelinsoiton verran opastamme. Mutta pian Fadhal porhalsi paikalle perinteisellä valkoisella Land Roverilla – mikä ikonisten odotusten valossa oli tietysti se ainoa oikea auto – ja otti meidät vastaan lämpimällä kädenpuristuksella. Matka kohti villiä Afrikkaa saattoi alkaa. 
 

Ensimmäinen kohteemme on Tarangiren kansallispuisto. Puisto ei kooltaan vastaa Serengetiä tai Ngorongoroa mutta on luonnoltaan uskomaton tihentymä Afrikan mahtavimpia eläimiä ja kasveja. Suurien norsulaumojen lisäksi Taragiren metsäistä savannia täplittävät uskomattoman kokoiset apinanleipäpuut, baobabit. Näiden kahden jättiläisen, norsun ja baobabin, välinen suhde ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton, sillä norsulaumojen kasvu on alkanut näkyä baobabien määrän vähenemisenä. Hyvänä vesivarastona baobab on norsujen suurta herkkua erityisesti kuivan kauden aikana. Norsut myös hotkivat baobabien taimet. Fadhal kertoo, kuinka norsujen määrää puistossa on alettu jo harventaa metsästämällä joitakin kymmeniä valikoituja urosnorsuja vuosittain.

Saa nähdä, kuinka Tarangiren baobabien käy. Tansanian kansallis- ja luonnonpuistoista mainion oppaan kirjoittanut Olli Marttila laskee kirjassaan, että tätä vauhtia puistossa ei ole baobabeja jäljellä enää sadan vuoden päästä. Tämä olisi suuri menetys, sillä nämä puut ovat ikivanhoja. Jopa tuhansia vuosia vanhoja. Ei ihme, että apinanleipäpuilla on ollut iät ajat suuri merkitys myös alueen ihmisille. Turhaan ei Peter Matthiessen kuuluisan Afrikka-kirjan "The tree where man was born" kannessa komeile juuri baobab. Puu, joka on kuin käännetty ylösalaisin, juuret kohti taivasta.

Kilimanjaron kansainväliseltä lentokentältä on Tarangireen usean tunnin ajo, jonka pahin pullonkaula on alueen pääkaupunki Arusha. Meille päivä on suosiollinen ja ajamme kaupungin läpi sujuvasti. Vasta kaupungin jälkeen liikenne hiukan ruuhkautuu kiinalaisten leventäessä väylää. (Dar es Salaamin monttuisiin teihin tottuneelle nämä tiet ovat jo nyt ihanan tasaisessa kunnossa; ja levennystyökin tuntuu etenevän paljon paremmalla vauhdilla kuin vastaava työ Darissa.) 

Pysähdymme ostamaan hedelmiä, joita innokkaat myyjät tarjoaisivat koko auton täydeltä. Matkalla saamme myös hyvän kuvan siitä, miten Tarangiren pienehkön puiston eläimet vaeltavat puiston ulkopuolelle luontaisille sadekauden laidunalueilleen. Ja kuinka nämä laidunalueet ja eläinten vaellusreitit alkavat täyttyä ihmisten viljelyksillä ja laiduneläimillä. Eläinten tienylityspaikat tarjoavat myös helpot saalistuspaikat salametsästäjille: auto yöllä parkkiin tienvarteen kun eläimet alkavat vyöryä tien yli ja sitten saalis takakonttiin ja pakoon hyvin asfaltoitua pikatietä pitkin.
 

Tarangiressä kohtaamme ensimmäiseksi impaloita. Alkumatkan tie seurailee puiston rajaa ja tien vasemmalla puolella syövät impalat ja oikealla puolella paikallisten ihmisten vuohet. Impalat kyllä ylittävät tien aika ajoin mutta vuohilta se on ehdottomasti kielletty. Paimenilla on tässä varmasti tekemistä, sillä ruoho on ehdottomasti vihreämpää (ja pidempää) tien vasemmalla, puiston puolella. Sadan dollarin sakko pitää heidät kuitenkin epäilemättä tarkkaavaisina. 

Jonkun aikaa edettyämme valtavien apinanleipäpuiden lomitse kohtaamme kirahveja ja kohta ensimmäisen norsun, jotka ovat kaikki  syömässä illallistaan. (Norsuilla päivät taitavat kyllä olla jatkuvaa syömistä, sillä norsu syö päivässä jopa 400 kiloa, josta se onnistuu hyödyntämään alle puolet. Ei ihme että norsun ulostekasat ovat myös aivan valtavia.)

Kohta tietä löntystää koko lauma norsuja. 
Mukana on myös niitä kuuluisia pieniä elefantteja ja hetken päästä vahtia pitävä norsu joutuukin hiukan uhittelemaan liian innokkaita tarkkailijoita. 

Yövymme puiston keskellä Tarangirejoen törmällä kuvan kauniille paikalle pystytetyissä telttamajoissa. Jännitystä herättävät oppaamme tiukat ohjeet, joiden mukaan omalle teltalle ei saa mennä yksin vaan aina hotellin vartijan kanssa. Täysikuun valaisema yö sujuu kuitenkin rauhallisesti eikä leijona tai leopardi pääse yllättämään edes unissa. 

Pahimmat villipedot, joihin hotellilla törmäämme ovat maaorava sekä yleisönkipeä paviaani.

Aamuhämärissä lähdemme vielä kierrokselle puistoon ja ehdimmekin parahiksi katsomaan norsujen ruokailua auringon noustessa. Tunnelma on uskomaton, harras ja rauhallinen.

Tienpenkalla on myös tuoreita yöllisten saalistajien jälkiä. Oppaamme varoitukset eivät tietenkään olleet turhia: sekä leijona että leopardi ovat kulkeneet reitillämme aivan hetki sitten.
 

Matkalla kohtaamme myös pienempiä tuttavuuksia kuten kääpiömangustin ja dikdik-antiloopin, jonka säkäkorkeus on vain reilu 30 senttimetriä. Taukopaikasta nauttii myös vihermarakattien lauma, jonka aamupäivän puuhasteluja seuraillessa menisi hyvin pitempäänkin. Kristiinan ja Juhanan lapsille laatima mainio eläinlajibingo täyttyy hyvää vauhtia. 
 

Tyytyväisinä palaamme hotellille aamupalalle, jonka jälkeen matkamme jatkuu kohti Ngorongoroa ja Serengetiä. Mitä siellä tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla.