Nyt on kuuma! Sääsivujen mukaan lämpötila on tänään ollut 32 astetta ja ilmankosteus 83 prosenttia - mikä tuntuu samalta kuin 37 astetta. Ensi viikolle mittarilukemaksi ennustetaan parhaimmillaan 34 astetta - ja sehän on tietysti varjolukema. Huh!
Mutta hyytävään räntäsateeseen ja märkään pimeyteen verrattuna... niin, en valita.
Tänään nautimme Annican kanssa auringosta taas uusilla rannoilla, vähän Darista pohjoiseen. Mediterraneo-hotellin tunnelma oli sopivan uninen ja mukavissa tuoleissa saattoi hyvin keskittyä nousuveden ja kalastajien seuraamiseen.
Kun nuotanvetäjät lähenivät, lähdimme rannalle katsomaan, miten kalastus oikein hoidetaan ja mitä sieltä verkoista tulee. Kun aikani siinä pyörin, niin yllyttivät minutkin narun varteen.
Lopulta nuotta saatiin rannalle ja kalojen etsiminen levien joukosta alkoi. Meistä saalis ei näyttänyt kovin hääviltä, mutta oli kuulemma ihan ok. Ostajiakin tuli heti muutama paikalle.
Rannalta palatessamme olimme taas läpimärkiä hiestä - kuten tavallista. Nykyäänhän hädin tuskin muistan, millaista kainaloiden kevyt kostuminen on. Isompi hiki tulee jo pelkästä ulkoilman ajattelemisesta. Ja ulkona hiki on sitten sellaista noroina valuvaa vettä, joka kastelee kaikki vaatteet ja saa ihon kiiltämään kuin öljyttynä (sen punoituksen päällä). Jos oikein sattuu aurinkoon, niin hiki valuu niin, että silmiä on vaikea pitää auki, kun suolavesi kirvelee.
Sinällään hikoilussa ei täällä ole mitään ihmeellistä, kaikki hikoilevat. Osa haisee enemmän, osa vähemmän.
Hankaluuksia voivat aiheuttaa lähinnä nestehukka ja ilmastointi. Ei millään meinaa muista juoda tarpeeksi vettä tai ottaa villahuivia töihin mukaan. Hyytävin kokemukseni on valtiovarainministeriön kansliapäällikön huoneesta, missä ilmastointilaite hönki jäätävää ilmaa suoraan päälleni niin että paperit lepattivat. Puolessa välissä tapaamista ajattelin, että voi enää puhua, koska kangistun.
Mutta tänään ilmastointiakaan ei ollut ongelmaksi asti. Ja nestehukkaa torjuimme lopuksi ihanilla mehuilla.
Mutta hyytävään räntäsateeseen ja märkään pimeyteen verrattuna... niin, en valita.
Tänään nautimme Annican kanssa auringosta taas uusilla rannoilla, vähän Darista pohjoiseen. Mediterraneo-hotellin tunnelma oli sopivan uninen ja mukavissa tuoleissa saattoi hyvin keskittyä nousuveden ja kalastajien seuraamiseen.
Kun nuotanvetäjät lähenivät, lähdimme rannalle katsomaan, miten kalastus oikein hoidetaan ja mitä sieltä verkoista tulee. Kun aikani siinä pyörin, niin yllyttivät minutkin narun varteen.
Lopulta nuotta saatiin rannalle ja kalojen etsiminen levien joukosta alkoi. Meistä saalis ei näyttänyt kovin hääviltä, mutta oli kuulemma ihan ok. Ostajiakin tuli heti muutama paikalle.
Rannalta palatessamme olimme taas läpimärkiä hiestä - kuten tavallista. Nykyäänhän hädin tuskin muistan, millaista kainaloiden kevyt kostuminen on. Isompi hiki tulee jo pelkästä ulkoilman ajattelemisesta. Ja ulkona hiki on sitten sellaista noroina valuvaa vettä, joka kastelee kaikki vaatteet ja saa ihon kiiltämään kuin öljyttynä (sen punoituksen päällä). Jos oikein sattuu aurinkoon, niin hiki valuu niin, että silmiä on vaikea pitää auki, kun suolavesi kirvelee.
Sinällään hikoilussa ei täällä ole mitään ihmeellistä, kaikki hikoilevat. Osa haisee enemmän, osa vähemmän.
Hankaluuksia voivat aiheuttaa lähinnä nestehukka ja ilmastointi. Ei millään meinaa muista juoda tarpeeksi vettä tai ottaa villahuivia töihin mukaan. Hyytävin kokemukseni on valtiovarainministeriön kansliapäällikön huoneesta, missä ilmastointilaite hönki jäätävää ilmaa suoraan päälleni niin että paperit lepattivat. Puolessa välissä tapaamista ajattelin, että voi enää puhua, koska kangistun.
Mutta tänään ilmastointiakaan ei ollut ongelmaksi asti. Ja nestehukkaa torjuimme lopuksi ihanilla mehuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti