Läheltä piti!

Korkkaan kuoharin, jos lopulta pääsemme safarille helmikuussa! Sen verran villejä käänteitä on näissä matkavalmisteluissa.

Niin kuin muistatte, sain lentoliput pari päivää sitten hankittua. Nyt piti hoitaa enää yöpymisten etukäteismaksu safarifirmalle. Perjantaina sainkin firmasta postia, jossa annettiin ensin tilitiedot ja sen jälkeen toisessa viestissä korjattiin asia ja pyydettiin lähettämään rahat Western Unionilla firman taloushenkilölle, joka on parhaillaan työreissulla Nigeriassa. Samainen Andrew, jonka kanssa olen sopinut matkaohjelmasta, kovasti pahoitteli asiaa ja kertoi, että pankki jäädyttää tilit aina vuodenvaihteessa kirjanpitoa varten ja siksi rahat on lähetettävä tätä reittiä.

Minä vastasin, että tuollaisesta käytännöstä en ole kuullutkaan ja tuntuisi oudolta lähettää rahat Nigeriaan, jos on maksamassa safarista tansanialaiselle firmalle. Andrew jatkoi ystävällisesti selittämistä ja lupasi maksaa tästä koituvat ylimääräiset kulut. Viestittelimme asiasta moneen kertaan ja tarjouduin myös maksamaan majoitusvaraukset suoraan lodgeille. Lopulta sovimme Juhanan kanssa, että hän voi käydä hoitamassa maksun Suomesta, se kun hoituisi helpoiten. 

Asia kuitenkin epäilytti, joten lähetin aamulla viestin firmaa suositelleelle Jussille. Jussikin ihmetteli ja neuvoi ottamaan yhteyttä Arushassa asuvaan Olliin, joka tuntee Andrew’n hyvin. Olli puolestaan kertoi, että Andrew on erittäin luotettava ja muisteli kuulleensa, että Andrew'n poika saattaisi olla pohjustamassa firman laajenemista Lagosiin. Kaiken varalta Olli kuitenkin ehdotti, että maksamme vasta, kun hän on käynyt toimistolla tsekkaamassa asian.

Iltapäivällä Olli sitten soittikin Andrew’n toimistolta. Kävi ilmi, että Andrew ei tiennyt asiasta mitään! Joku rosvo oli kaapannut Andrew’n alkuperäisen viestin tilitietoineen, lisännyt siihen Western Union -kuviot ja jatkanut sitten kirjeenvaihtoa kanssani. Onneksi emme siis maksaneet - siinä olisivat tuhatlappuset vilahtaneet Nigeriaan että hups vaan.

Näin jälkikäteen tuntuu uskomattomalta, että edes ajattelimme maksamista. Koska Nigeria, rahalähetys jne. -kuviohan kuulostaa ihan lähtökohtaisesti huijaukselta. Mutta kun ehdotus tuli aiemman kirjeenvaihdon jatkoksi, hyväksi suositellulta ihmiseltä, huijaukseen tarttuminen oli ihmeen vaikeaa. Ja vielä maassa, jossa pankin voi jopa kuvitella tekevän jotain ihmeellisiä tilien tarkastuksia. En enää ihmettele, miten joku voi mennä halpaan. 

...

Tämän seikkailun ohessa siivosin tänään työpöytääni parin viikon joululomaa varten. Niin vain seitsemän viikkoa mennä hujahti! Taaksepäin katsoen aika tuntuu sekä lyhyeltä että pitkältä - mutta niin kai se aina on.

Syksyn päätteksi sain vielä kuvani lehteen. Kävimme työkaverini Claran kanssa visiitillä Suomen rahoittamassa Tayoa-järjestössä, joka tekee nuorisotyötä sekä pitää maan ainoaa palvelevaa puhelinta, johon voi ilmoittaa esim. raiskauksesta. Parikin lehteä katsoi aiheelliseksi laittaa lehteen vierailustamme kuvan - ilman juttua. Kiinnostava tapa uutisoida asioita.

Kokonaisuudessaan viikot ovat olleet aika lailla hyppy suoraan syvään päätyyn. Joka toisessa kokouksessa tunnen itseni edelleen tyhmäksi, vaikka aika monta asiaa jo hahmotankin. 

Mutta jos minulla on ollut välillä vaikeaa, niin ihan varmasti vaikeampaa on viikko jälkeeni aloittaneella presidentillä. Hänellä on nimittäin oikeita huolia.

Ehkä muistatte, kun kerroin, että lokakuun vaalit jäivät puolitiehen Sansibarin osalta. Saaren vaalikomissio julisti vaalit mitätöidyiksi, kun pääsaaren äänet oli valtaosin laskettu ja vain tukevasti opposition hallussa olevan Pemban saaren äänet olivat vielä laskematta. Komission mukaan syynä oli vaalivilppi. Aika yleinen ajatus kuitenkin on, että vaalit keskeytettiin, koska tulos alkoi näyttää valtapuolueen kannalta väärältä. Esimerkiksi EU:n vaalitarkkailumission pyynnöistä huolimatta komissio ei ole esittänyt perusteita vilpille.

Vaaleista lähtien Sansibarin edellinen (ja edelleen valtaa pitävä) presidentti (valtapuolue CCM) ja  varapresidentti (oppositio CUF) ovat yrittäneet löytää neuvotteluratkaisua yhdessä saaren entisten presidenttien kanssa. Näyttää siltä, että kuopat on kaivettu ja niissä pysytään: CCM haluaa uusia vaalit ja CUF jatkaa äänten laskentaa. Tilanne on omiaan lisäämään opposition radikaalimman islamistisiiven suosiota.

Presidentti Magufuli on yrittänyt pysyä ongelmasta mahdollisimman kaukana. Nyt homma alkaa kuitenkin kaatua syliin. Loppuviikosta amerikkalainen Millennium Challenge Corporation (MCC) ilmoitti, ettei se anna Tansanialle suunniteltuja 472 miljoona dollaria ennen kuin vaaleihin liittyvät epäselvyydet on ratkottu. 

Luulen, että Magufuli ei vietä rauhaisaa joululomaa.

Suurlähettiläämme Pekan raportin presidentin alkuajoista voi lukea ulkoministeriön sivuilta.