Tunarudi - "kotona" Darissa jälleen!

Kostean lämmin yö tervehti meitä Darin lentokentällä. Hajut, äänet ja saapumisaulan hassu laukkujen läpivalaisukin tuntuivat mukavasti tutuilta. Saatoimme viimein huokaista helpotuksesta - kuin ihmeen kaupalla pääsimme lopulta perille. Hartaasti odotetun paluun kunniaksi päätimme elvyttää hetkeksi myös tämän blogin.

Aloimme puhua Tansaniaan paluusta aikanaan heti Suomeen kotiutumisemme jälkeen. Harvoin on matkaan pääsy kuitenkaan ollut näin vaikeaa. Ensimmäiset varatut liput menivät syksyllä ohi suun, kun espanjalaisen travel2be-sivuston kanssa tuli ongelmia. Maksu onnistui linkin kautta, mutta firma unohti kertoa, että hinta oli välissä huomattavasti noussut eikä raha riittänyt lippuihin. Lopulta päädyimme - toisen sivuston kautta ja säästösyistä  - Hki-Tukholma-Istanbul-Dar -yhteyteen. Siinä oli sekin hauskuus, että Istanbulin välilaskulla ehtisimme tervehtiä Villeä ja katsella vähän kaupunkia.

Lauantai-aamuna sulloimme loput ruisleivät ja suklaat laukkuihin ja olimme valmiita matkaan. Tukholman lentomme oli vähän myöhässä, mutta se ei meitä huolettanut, vaihtoaikaa oli reilusti varattuna. Ehtisimme sitä paitsi katsoa olympialaisissa meneillään olleen naisten viestin loppuun. Ankkuriosuuden aikana ikävä totuus kuitenkin paljastui: koneongelman takia Finnair perui koko lennon. Ja vaikka kuvittelisi, että Hki-Tukholma-lentoja on yhtenään, niin lauantai-iltapäivisin niitä on vain tämän lisäksi vain yksi - joka oli jo täynnä. Emme siis ehtisi Istanbulin koneeseen. Ja koska lentomme olivat eri lipuilla, niin mikään yhtiö ei reitittänyt meitä uudelleen.

Alkoi useita tunteja kestänyt säätäminen. Finnairin palvelutiskille jonotti muutama muukin lennolta jäänyt, vakuutusyhtiöissä ei ollut korvausneuvojia paikalla ja ruumaan laitettujen laukkujen takaisin saaminen oli yllättävän hankalaa. Turkish Airlinesin tiskillä ollut nainen kuitenkin laski meille ystävällisesti hinnat kaikille eri vaihtoehdoille, joilla ehtisimme sunnuntain Istanbul-Dar-lennolle. Päädyimme ostamaan uudet liput sunnuntaille suoraan Helsingistä Istanbuliin.

Ja sitten ajoimme taksilla takaisin kotiin.

Olo oli aika pöllämystynyt. Tuntui hassulta palata, kun olimme henkisesti jo matkalla. Mutta oli paluussa hyvätkin puolensa: ehdimme hiihtämään ja saunaan, Kaisla sai mukaan kuivaushuoneeseen unohtuneet t-paidat ja minä ehdin ommella valmiiksi pari perjantaina kesken jäänyttä matkamekkoa. Sitä paitsi lähtö oli helppo, kun ei tarvinnut aamulla hermoilla viimeisten pakkaamisten kanssa.

Sunnuntaina jonotimme siis tyytyväisinä Turkishin lähtöselvitykseen. Ja kuinka ollakaan, meitä ei löytynyt lähtijöiden listalta! Kävi ilmi, että lauantain lippuostos ei ollut mennyt systeemeissä läpi. Mieleen hiipi jo ajatus, että universumi todella yrittää estää meitä lähtemästä. Mutta ystävälliset palveluhenkilöt naputtelivat kiivaasti koneitaan ja niin vain saimme paikat lennolle. Tässä vaiheessa kello oli kuitenkin jo niin paljon, että Kielolle ei ehditty printata lippua ja tyttö tuli koneeseen käsinkirjoitetun paperin kanssa. Kun saimme turvavyöt kiinni, niin kone lähtikin rullaamaan. Mutta me olimme kyydissä.

Miten ihanaa olikaan sitten köllähtää yöllä Riikan luona odottaneisiin sänkyihin ja pulahtaa aamulla lämpimään uima-altaaseen! Myös Nanukilla oli muutama päivä vapaata, niin että hän saattoi liittyä meidän hiihtolomalaisten joukkoon.

Kun autonvuokraus ja sim-kortti oli vielä hoidettu, olimme valmiita uuteen Tansania-seikkailuumme. Ensimmäisen päivän kruunasi illallinen Capetown Fishmarketissa. Uskomattoman tuurin ansiosta myös entinen naapurimme Liisa on täällä työkeikalla ja liittyi seuraamme - kuin ennen vanhaan siis.