12-vuotiaan juhlaviikot

No, nyt minä sitten olen kaksitoista, eikä se nyt sen kummemmalta tunnu kun olisi yksitoista. No, kyllähän se on aina kivempaa olla vanhempi. 

Ensin oli oikea syntymäpäiväni eli siis se päivä jona synnyin, jos joku nyt ei tätä ymmärrä (paitsi uskon kyllä että kaikki ymmärtää). Aamulla heräsin jo ennen laulua (eli siihen kun muu perhe tulee laulamaan ja antamaan lahjoja) se varmaankin johtui siitä koska edellisenä iltana en meinannut saada unta, koska olen odottanut nätitä synttäreitä erittäin paljon. Eikö teistäkin yksitoista kuulosta erittäin pieneltä kun taas kaksitoista aika paljon isommalta. No, sieltä ne sitten tuli, mutta vain yhden lahjakassin kanssa. Mä muistan kun ajattelin: onko tuossa kaikki lahjani?

Sitten sain kuitenkin aika tosi kivoja lahjoja: Ihanan mekon, afrikka korun, sekä paikallista suklaata, jonka söin samana päivänä. Hei, mä olen suklaan ystävä. En voinut sille mitään, se vain meni. Tämän kaiken sain aamulla, loput tulivat sitten illalla. No, koulupäivä meni ihan hyvin, mutta että olin iloinen kun se oli ohi. Hinguin isiltä koko matkan saisinko avata yhden lahjan kun tulen kotiin, mutta mitä hän sanoi: odota nyt, että päästään edes kotiin, niin katsotaan sitten. Tämän äskeisen lauseen olen kuullut isäni suusta erittäin monta kertaa. Kyllähän mä sain sitten avata yhden lahjan, kun äiti oli tullut, mutta ennen sitä sain lahjan naapuriltani, jonka olisi pitänyt tulla meidän kanssa illalla syömään, mutta sai vatsataudin, joten ei sitten tullut. No, häneltä sain Victoria’s Secretin ihanan hajuveden. Kun sitten pääsin avaaman äidin tultua sen luvatun yhden lahjan niin sain kaksi kirjaa. 

Nyt kuitenkin on vähän kutistettava tarinaa, koska minulla on aika paljon asiaa vielä kerrottavan, eli illalla menimme syömään toisen naapurimme Liisan kanssa ja siellä söimme ja savasin loput lahjani. Ihania:  lettikirja, koristepuu, eläinkokopuku, kynsilakkoja, koristetyynyliinoja ja penaali. Kiitos kaikille lahjojen antajille!

Seuraavana päivänä vein kakun kouluun ja se oli aika kivaa kun sain olla synttärisankari. 

Mutta nyt minun on pakko hypätä vähän eteenpäin, nimittäin puolitoista viikkoa, koska silloin pidin synttärijuhlat. Ensiksi pidin koululkavereille. Eli koulun jalkeen meille kotiin tuli neljä kaveria: Neema, Kisha, Phoenix ja Hillu. Ensiksi kävimme uimassa ja sitten söimme ja sitten leivoimme keksejä ja sitten tansimme ja kaikkea kivaa.

Yksi kavereistani, Hillu kuitenkin lähti illalla, koska hänellä oli aamulla pianotunti. Illalla katsoimme Rio 2. Sitten äiti sanoi että pitää mennä petiin mutta voimme silti jutella. No, arvatkaapa kuinka moni meistä jäi hereille. No, ei kukaan vaan kaikki nukahtivat heti. Aamulla kaikki heräsivät samaan aikaan ja sitten pelasimme, söimme aamupalaa ja menimme uimaan. Hillu tuli pianotuntinsa jälkeen takaisin, mutta kerkesimme vain uida ja sitten heidän vanhempansa tulivat hakemaan heitä.

Siinä olikin sitten sellaiset viisi tuntia ennenkuin seuraavat synttärit alkaisivat. Me siis lähdimme Wonder Workshopin myyjäisiin. Sieltä lähinnä ostimme tuliaisia mutta yhden asian sain sieltä, taulun jossa luki: Donut worry, be happy!

Sitten olivat toiset synttärit, sinne tulivat kaikki tuntemamme suomalaiskaverit tai ainakin ne jotka pääsivät tulemaan. Heiltäkin sain ihania lahjoja mutta niitä saatte ihastella kuvasta.

Yasmine, Natasha ja Lisa jäivät yökylään ja niin me sitten menimme nukkumaan. Aamulla heräsimme suht samoihin aikoihin, mutta yöllä Yasmine herätti minut koska olin rikkonut vesilasini yöllä. En kyllä itse herännyt siihen, mutta olenkin aika hyväuninen. Aamulla äiti ja isi lähtivät pyöräilytapahtumaan. Äiti tuli josku puolikymmeneltä koskaYamisne ja Natasha lähtivät silloin kotiin. Lisa jäi kuitenkin vielä iltapäiväksi. Iltapäivällä meillä oli rääppiäiset johon olimme kutsuneet kaverimme jotka eivät päässeet juhliini. 

Nyt on ne synttärit takana ja tuntuu jotenkin oudolta koska ei ole oikeen mitään mitä odottaa (paitsi joulu mutta se on vähän liian kaukana ja paluu Suomeen).