Juhannus - hoidettu

Lähtötilanne: Tytöt haluavat järjestää kavereilleen läksiäiskekkerit. Sovitaan, että yökylään molemmat voivat kutsua max kuusi, illaksi voi kutsua muitakin. Juhannusaattona edustusto on kiinni, joten minulla on päivällä aikaa valmistella kutsuja. Me Simon kanssa grillaamme illalla omien vieraidemme kanssa, kun yöksi jäävät tytöt katsovat rauhassa elokuvaa.

Lopputilanne: Helle ja uimakelpoista vettä. Ei yhtään hukkunutta. Yksi loukkaantunut. Sunnuntaina klo 17 kaikki vieraat poistuneet.

Eli mitä tässä välissä tapahtuikaan…

Torstaina olen juuri laittanut sähköpostiin poissaoloviestin, kun Pekka kysyy, haluanko lähteä perjantaina Magufulia tapaamaan. No tietysti, sen verran harvoin tulee presidenttejä tavattua. Mitä siitä, että kutsu tulee yllättäen viideltä seuraavaksi aamupäiväksi - kyllähän tälle nyt yhden vapaapäivän uhraa, ajattelen. Sitä paitsi juhlasuunnitelmat ovat aika hyvin hallussa, ehkä ehtisin presidentin ja tyttöjen saapumisen välissä vielä kauppaankin. Illalla viestin vimmatusti mamojen kanssa, kun yritän selvittää, ketkä tytöistä oikein ovat tulossa ja millä kyydeillä.

Perjantaina odotamme Pekan kanssa presidentinlinnan odotushuoneessa, aikataulu ei ihan pidä. Kun pääsemme sisään, Magufuli puhuu laveasti korruption kitkemisestä ja verotuksen kehittämisestä, ottaa itse esille Sansibarin ja vaalien jälkeisen tilanteen, jossa ei hänen mielestään ole enää mitään ongelmaa. Hän on myös tehnyt taustatyönsä: tietää Pekan olevan täällä hommissa nyt kolmatta kertaa - ja nimittääkin häntä saman tien veljeksi sekä Tansanian suurlähettilääksi maailmalla. Magufulilla on korkeampi ääni kuin kuvittelin ja tuntuu, että hän on vieläkin vähän kampanjamoodissa.

Ehdin kotiin vähän ennen kuin ensimmäinen autolastillinen kavereita pelmahtaa sisälle. Olivalla on sammiolliset makaronilaatikkoa valmiina, joten kun kaikki ovat paikalla, aloitamme ruoalla. Lapsia on 22, lasken. Osaa ilmoittautuneista ei näy, mutta tilalla on niitä, jotka eivät ilmoittautuneet. Lapset lähtevät uimaan ja me kauppaan - ostamaan noin sata litraa mehua ja kymmenen litraa jäätelöä sekä tilaamaan yökylään jääville iltapalaksi pitsaa. 

Kun tytöt tulevat uimasta, monella on taas nälkä - mihin emme ole varautuneet. Kaavimme loput makaronilaatikot ja jatkamme jäätelöllä ja mehulla. Osa käy itse jääkaapilla varmistamassa, löytyisikö sieltä vielä jotain - samaan aikaan kun joku kuvaa pöydältä löytämällään videokameralla. Grillaamaan tulleet Lotta, Eva ja Henri saavat vastaansa aimo annoksen lastenjuhlia. Kun ensimmäinen äiti saapuu hakemaan lastaan, tytöt tanssivat meille porukalla Timberin. Tämän takia jo kestää pientä hässääkkääkin, ajattelen. 

Ulla ja Pekka liittyvät joukkoon ja saamme vapautettua olohuoneen aikuisille. Yhdeksän jälkeen paikalla on vielä yksi lapsi, jota ei ole tultu hakemaan ja jonka vanhempiin ei saada yhteyttä. Tyttö itse ei vaikuta ollenkaan oudoksuvan tilannetta. Lähden viemään hänet kotiin - ja löydän takaisin vain puhelimen karttaohjelman ansiosta. Elokuvien katsominenkaan ei onnistu jäljellä olevilta 13 lapselta ihan ilman säätöä, joten onneksi aikuisvieraamme viihtyvät keskenään. Jossain vaiheessa huoneet kuitenkin hiljenevät, me onnistumme  grillaamaan ja syömäänkin nyyttimme.

Lauantaiaamuna herään ennen seitsemää viedäkseni kolme tytöistä kirkkoon. Aamupalalla on rauhallista, keskustelemme mm. siitä, miksi meillä ei lisätä muroihin sokeria ja miksi jokainen vie itse lautasensa keittiöön. Juuri kun saan hakuajat sovittua ja kuvittelen tilanteen olevan hallinnassa, soittaakin yksi tyttö ja kysyy, moneltako barbecue alkaa. Olen hiukan hämmästynyt, mutta vakuutan juhlien olleen edellisenä iltana - jolloin hän oli paikalla. 

Tytöt lähtevät taas uimaan ja varoitamme sata kertaa läpivedosta, joka läimäyttää ulko-oven tosi kovasti kiinni. Ja hetken päästä käykin vahinko: yksi sormi jää oven väliin. Lähden viemään verta vuotavaa tyttöä klinikalle - Simo on hakemassa ruokalastia läheisestä thairavintolasta. Klinikalla en tietenkään osaa sanoa mitään tytön rokotuksista ja onnistun saamaan puhelimen päähän vain hänen siskonsa, koska vanhempia ei kuulemma voi mitenkään tavoittaa. Kun palaamme kotiin, on porukka yllätykseksemme jälleen lisääntynyt - paikalla on mm. barbecueta kysellyt tyttö. No, pari lasta sinne tänne, eiköhän tästä vielä pari tuntia selvitä, ajattelen. 

Kun kello alkaa olla puoli viisi ja viimeisen hakijan olisi pitänyt tulla kolmelta, alkaa kestävyyteni rakoilla. Odotan koko ajan, että jonkun toisen sormet ovat oven välissä tai joku tippuu parvekkeelta. Soitan äidille, jonka piti olla tulossa - kuullakseni, että hän ei olekaan tulossa. Mutta toinen äiti on kyllä jo matkalla… No, se matka kestää vielä puolitoista tuntia. 

Kuudelta meitä on enää reilu kourallinen jäljellä ja ajamme Nafasin taidealueelle. Päivän taidetyöpaja jäi meiltä nyt väliin, mutta ehdimme vielä nauttimaan parin paikallisen bändin ja kenialaisen Mandelan soitosta sekä mukavasta tunelmasta. Yökylään lähtee enää Kaislan hyvä ystävä Neema. 

Sunnuntaina meillä on todella leppoisaa. Tennis on peruttu, niin että voimme loikoilla aamun, uida ja katsoa elokuvia. Hyvät juhlat, toteamme yhdessä. Mutta seuraavalla kerralla voisi ehkä kutsua vähän vähemmän porukkaa.

Ps. Enemmän kuvia näistä juhlista ja muista hetkistä kavereiden kanssa löytyy Flickristä.