Kaduilla tulvii

Tämä on oikeastaan ensimmäinen viikko kun oikeasti tuntuu siltä että nyt on sadekausi. Vettä ei tule vain kuuroina silloin tällöin, painostavan helteen välissä vaan päiväkaupalla. Ensimmäistä kertaa olemme saaneet myös oikein kunnolla kokea, miten elämä muuttuu paljon vaikeammaksi teiden tulviessa ja muuttuessa mutavelliksi. Tyttöjen koulustahakuun meni eilen ja tänään normaalin vajaan tunnin jonotuksen sijasta pitkälti kolmatta tuntia. Ja matkaahan on seitsemän kilometriä suuntaansa eli viitisentoista yhteensä.

Ongelma ei ole pelkästään se että tiet tulvivat. Virtaava vesi myös laajentaa jokaisen pienen loven päällysteessä hetkessä koko tienlevyiseksi railoksi, josta autot jurraavat yli kuka mitenkin kun muut odottavat vuoroaan. Päällystämättömien pikkuteiden muuttuessa ajokelvottomiksi lisääntyy samalla pääteiden autojen määrä reilusti yli niiden kantokyvyn. Koska myös teiden pientareet tulvehtivat tunkevat samoille kapeille kaistoille nyt myös bajaajit, mopot, pyöräilijät ja jalankulkijat. Tungosta on ja niinpä liikenne tyssähtää lopulta lukuisiin kolareihin, jotka tukkivat tien. Eilen laskin matkalla kolme, tänään pari.

Itse olen uusilta mälleiltä onneksi välttynyt, vaikka lähellä on ollut useastikin. Eilen tutun kolariristeyksen liikenne oli täysin jumissa ja jökötin eri suuntaan pyrkivien autojen keskellä odottaen että edessä oleva auto saisi tungettua itsensä johonkin väliin. Mutta kun päätienkin liikenne seisoi niin eihän siitä mihinkään päässyt. Toiseen suuntaan pyrkivä bussi halusi kuitenkin jatkaa matkaa ja lähti kiertämään minua takaa ja niin luulin jo hetken puristuvani täysin kasaan. Millimetri millimetriltä suma alkoi pikkuhiljaa selvitä ja pääsin seisomaan jonoon, joka eteni myös milli kerrallaan. En ollut todellakaan ainut joka oli myöhässä lapsiaan hakemassa.

Kerrotakoon loppuun vielä yksi tämän päivän kansainvälinen Tansania-anekdootti. Kuten muistamme safarireissulla Karatussa bongasimme kaupustelijan, joka oli nimennyt rihkamavaunununsa Hilary Clintonin mukaan. Eilen Donald Trump taas koitti antaa lisää vauhtia omille vaalivankkureilleen muistelemalla vuoden 1998 pommi-iskuja Yhdysvaltain lähetystöihin täällä Darissa ja Nairobissa, Keniassa. Monille Trumpin ulkopoliittisen viestin uskottavuus vain hieman kärsi kun hän ei osannut lausua Tansaniaa oikein (lausui maan nimen juuri niin kuin minä lausuin sen kertoessani ensi kertaa englanniksi mihin olemme menossa!). Tai sitten viesti meni juuri aivan oikein, kuten hänen kannattajansa heti twiittasivat: tärkeintä Trumpin "America first" puheessa oli, että hän lausui yhden sanan oikein ja se on Amerikka.