Stonetownissa

Loppuviikosta me oltiin äitin, mummon ja Kaislan kanssa Sansibarilla. Me mentiin sinne Kilimanjaro-lautalla. Tällä kertaa me ei menty ollenkaan rannalle, vaan oltiin Stonetownissa.

Siellä me yövyttiin Tembo-hotellissa, joka oli ihan rannalla. Tembo tarkoittaa suomeksi norsua. Meillä oli kiva huone, jossa oli sansibarilainen pylvässänky, johon me oltaisiin ehkä mahduttu kaikki. Mutta me otettiin kuitenkin yksi varasänky. Siellä oli myös plyysimatto, pitkät punakultaiset verhot ja iso parveke, jolta näki suoraan merelle. Vaikka se hotelli oli keskustassa, siellä oli keskikokoinen uima-allas.

Ekana yönä oli hirveä ukkonen ja tuuli puhalsi yhden niistä parvekkeen ovista auki. Kaikki muut olivat heränneet, mutta mä, joka nukun kuin tukki, en herännyt. 

Suurin osa ajasta me oltiin siellä kylillä ja kateltiin, löydettäiskö jotain kivaa. Mulle löydettiin housut, Kaislalle ja mummolle mekot. Isille ostettiin tuliaiseksi sellainen metallista taivutettu koristepyörä. 

Ekana iltana me käytiin yhden (Emerson on Hurumzi) ravintolan kattoterassilla. Sinne oli aika iso kiipeäminen ja mummo oli jo melkein läkähtymässä. Mutta sieltä näkyi hyvin yli kaupungin. 

Toisena päivänä me oltiin historiakierroksella, jolla me käytiin kirkossa ja torilla ja entisellä orjamarkkinoiden paikalla. Sen kirkon alapuolella oli orjien sellejä, jotka oli kamalia, koska ne oli pieniä 75 hengelle eikä sinne tullut yhtään valoa.

 

Se opas kertoi meille, että Stonetownissa on kolmenlaisia ovia: swahiliovia, arabialaisia ovia ja intialaisia ovia. Arabiovissa on suora yläosa ja intialaisissa on kaareva yläosa ja swahiliovet on aika tavallisia.

Me käytiin myös maustekierroksella. Matka sinne maustefarmille kesti ehkä puoli tuntia. Siellä haisteltiin maustelehtiä ja yritettiin arvata, mitä ne on. Mä tunnistin eniten, mm. kanelin. Kurkumasta tuli kielet ihan keltaisiksi. Lipstick-kasvilla voi värjätä huulet punaisiksi ja maasait värjää sillä tukkaa.

Sitten se opas teki meille lehdistä kaula- ja rannekorut, sormukset, kruunut ja kassit. Se oli tosi taitava.

Milma:

Minä käytin tietysti tilaisuuden hyväkseni ja yritin kuulostella poliittisia tunnelmia. Niin kuin ehkä muistatte, lokakuun vaalien ääntenlaskenta keskeytettiin Sansibarilla aikanaan kesken kaiken. Vaalikomissio vetosi silloin vaalivilppiin ja epäselvyyksiin. Hyvin yleinen tulkinta kuitenkin oli, että valtapuolue CCM uhkasi hävitä vaalit, joten jotain oli tehtävä. Sansibar - ja etenkin sen toinen saari Pemba - on oppositiopuolue CUFin vakainta tukialuetta.

Helmikuussa samainen vaalikomissio julisti uusintakierroksen pidettäväksi 20. maaliskuuta. Kampanjointi oli kielletty ja ehdokaslippuihin painettiin samat nimet - opposition boikotista huolimatta. Kuinka ollakaan, CCM:n presidenttiehdokas voitti reilusti ja uusvanha presidentti Shein vihittiin virkaansa muutama päivä vaalien jälkeen. Itse vaalit sujuivat rauhallisesti, mantereelta tuotujen sotilaiden hellässä syleilyssä.

a:

Nyt vaalien jälkeen kaupungin seiniä koristivat edelleen viimevuotiset vaalijulisteet ja CUFin liput liehuivat Stonetownissa. Aina luotettavan taksikuski- ja opasbarometrin mukaan tunnelmat ovat ristiriitaiset. Yhtäältä vaaliboikotille oli suuri kannatus - "kun lopputulos on sama, äänesti tai ei" - mutta toisaalta seuraukset huolestuttavat. Kun CUFin kannattajat todella noudattivat puoluejohdon kehotusta ja pysyivät kotona, niin parlamentissa ei ole yhtään opposition edustajaa eikä mikään oppositiopuolueista ylittänyt yhteishallitukseen vaadittavaa 10 prosentin äänikynnystä. 

Yhterinen kysymyksemme olikin, miten oppositio pääsee tästä nurkasta pois - jotenkin kunniallisesti ja ilman nuorisosiiven lopullista turhautumista. Tähän kukaan ei osannut vastata.