Ajattelin tänään nukkua oikein pitkään, ehkä jopa kahdeksaan. Mutta aamuaurinko ja tapa herättivät kuitenkin kuudelta. Kun Simo lähti lenkille ja tytöt katsovat jo perinteeksi tullutta lauantaiaamun elokuvaa, on hyvä hetki kirjoittaa vähän viikon kahdesta kansainvälisestä juhlapäivästä. Molemmat hyvin ajankohtaisia Tansaniassa.
Eli keskiviikkona vietettiin maailman lehdistönvapauden päivää. Median kannalta Tansania on perinteisesti kuulunut hyvään keskikastiin. Tämän vuoden kansainvälisessä indeksissä - jossa Suomi koreilee ykkösenä - Tansania sai sijoituksen 71/180. Vähän yllättävää oli, että sijoitus parani neljällä pykälällä juuri nyt, kun taivaalla on harmaita pilviä.
Viime vuonna edellinen presidentti allekirjoitti kaksi vapaan tiedonvälityksen kannalta ongelmallista lakia. Tilastolaissa sallitaan vain valtion vahvistamien tilastojen julkaiseminen ja kyberlaissa taas muotoilut väärän tiedon levittämisestä ovat sen verran epämääräisiä, että niitä on helppo käyttää ikävien äänien vaientamiseen.
Lisäksi työn alla olivat media- ja tietolaki, jotka sinällään kaipaisivatkin uudistusta. Esillä olleet versiot olisivat kuitenkin vain jatkaneet entisellä linjalla ja vahvistaneet valtion kontrollia mediasta. Uutta käsittelykierrosta odotetaan huolensekaisin tuntein - presidentti Magufuli kun tuntuu pitävän tutkivasta journalismista niin kauan kuin se muistaa tutkia oikeita asioita.
Teemaan liittyen kolme tansanialaista toimittajaa on ollut tällä viikolla Helsingissä. Yhden heistä kutsui Viestintä ja kehitys -säätiö, kahden matkan kustansi ulkoministeriö. Dennis osallistui keskusteluun Finlandia-talolla ja hänestä on ollut jo juttu konferenssin sivuilla, Rosesta ja Joycesta on tulossa jutut ainakin maailma.netiin ja Maaseudun tulevaisuuteen. Tapaan kolmikon taas matkan jälkeen, ovat todella pitkän linjan ammattilaisia. On kiinnostava kuulla, millaisia ajatuksia matka heissä herätti ja miten Tansanian tilanne nousi esiin viikon keskusteluissa. Peik Vikesistä jo viestitti, että hyvin on mennyt.
Mutta onneksi havahduin. Kätilöt ovat täällä todellakin kullan arvoisia.
Tansanian väestö kasvaa hurjaa, liki kolmen prosentin vuosivauhtia. Joka päivä syntyy noin 30 000 lasta. Vain puolessa synnytyksistä on mukana kätilö tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Ei ihme, että yhä yli 8000 naista vuodessa eli liki 400 naista / 100 000 kuolee synnytykseen ja sen jälkeisiin komplikaatioihin. Suomessa jälkimmäistä vastaava luku on 3 / 100 000 - olemme tämänkin tilaston jaetulla kärkisijalla.
Muutama viikko sitten vierailin Kibahassa reilun tunnin matkan päässä Darista. Yhdessä kylässä tapaamiseen osallistui silmiinpistävän suuri joukko vanhoja naisia. Kun kysyimme nuorista, he kertoivat lastensa joko lähteneen tai kuolleen. Niinpä jäljellä olivat mamat - lastenlastensa kanssa. Tansanian rakenteilla olevan sosiaaliturvajärjestelmän avulla kylään oli rakennettu terveyskeskus, mutta laitteet ja henkilökunta puuttuivat vielä. Kuvasta erottuu se, joka on käynyt neuvolassa ennen ja jälkeen synnytysten sekä saanut kaiken omaan ja lasten terveyteen tarvitsemansa avun. Jo toisessa sukupolvessa.
Eikä Tansanian ongelma jatkossa ainakaan pienene. UNFPAn arvion mukaan vuonna 2030 maassa tulee olemaan 3,6 miljoona raskautta. Niitä varten on saatava koulutettua koko joukko uusia kätilöitä! Onneksi terveysministeri Ummy Mwalimu lanseerasikin torstaina uuden äitiyskuolleisuuden vastaisen strategian. Kolmen kuukauden aikana julkistetaan tiedot kaikkien alueiden äitiyskuolleisuudesta, jotta toimet voidaan jatkossa kohdentaa oikeille alueille.
Kätilöiden kunniaksi katsokaa pätkä kätilö Elvina Makongolon elämästä. Videon on tehnyt turvallisen äitiyden puolesta kampanjoiva White Ribbon -järjestö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti