Erilaisista urheilusuorituksista on raportoitu blogissamme pitkin kevättä. Tennistä olemme jatkaneet vähintään kerran viikossa. Kaisla on käynyt viikoittain voimistelussa. Itse käyn kahtena aamuna uimassa meressä, torstaisin kirin juoksuporukkani kanssa kilometrin intervalleja ja viikonloppuna lähden heidän kanssaan aamutuimaan pitemmille lenkeille.
Rääkki ei ole ollut turhaa. Toukokuun aikana olemme kiertäneet lähes joka viikonloppu jos jonkinlaisissa kisoissa ja tapahtumissa testaamassa kuntoamme. Toukokuun alussa kävin juoksemassa puolimaratonin, ihan mukavaan tunti ja 42 minuutin aikaan. Aika rauhallisesti otettiin, vain viimeisellä vitosella kokeilin kiristää. Olinkin tyytyväinen lopun vauhtikestävyyteen, vaikka järjestäjät yllättivät viimehetken reittimuutoksella ja lisäsivät kunnon ylämäen juuri ennen maaliviivaa.
Kaisla taas osallistui voimistelun loppukoitokseen ja hienosti suoriutuikin, vaikka oli ensimmäistä kertaa puomilla ja muilla telineillä. Hoppee ei oo häppee.
Kauden päätapahtuma oli kuitenkin perinteinen Pohjoismaiden välinen mittelö, jossa maat ottavat mittaa toisistaan kahden päivän aikana useissa lajeissa. Kisat alkoivat viime perjantaina vajaan kahden kilometrin juoksulla läheisellä Coco Beachilla. Reilu maili on paha matka ja pehmeällä hiekkarannalla se on lähes tappava, kuten ainakin itse sain todeta. Suomen joukkue pärjäsi silti hienosti! Minä selvisin maaliin kolmantena joutuen antamaan lopussa periksi Norjalle ja Tanskalle (eivät intervalliharjoitukset kantaneet sitten ihan loppukiriin saakka). Lasten sarjassa Kielo juoksi myös kolmanneksi ja Kaisla viidenneksi (ainoat tytöt kymmenen parhaan joukossa!) ja joukkuetoverimme Annukka voitti hienosti naisten juoksun.
Vaan eipä ollut näistä sijoituksista kuitenkaan apua, sillä juoksun maapisteisiin vaikutti myös maan osanottajamäärä eikä meillä suomalaisilla ollut määrässä mitään jakoja muille Pohjoismaille. Aiempina vuosina Suomi on saanut tasoitusta siitä, että meitä on maassa huomattavasti muita vähemmän, mutta viime vuoden järjestäjät (Ruotsi!) olivat hukanneet laskukaavan…
Lauantaina vuorossa olivat pallopelien loppu- ja pronssiottelut. Hienosti taisteli sisukas Suomi: sählyssä tuli hopeaa, lentopallossa pronssia, vain jalkapallossa jäimme ilman mitalia. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluivat uintiviesti sekä sprinttihiihto nurmella. Uinnissa kyseessä oli kymmenen hengen sekauintiviesti, jossa 50 metrin osuuksina olivat virallisten perhosen, selkäuinnin, rinulin ja vapaauinnin lisäksi kaksi osuutta avonaista sateenvarjoa kannatellen. Hiihdossa taas viiden hengen joukkue hiihti yhtä aikaa samoilla kolmen metrin suksilla.
Olin lupautunut kokoamaan Suomen joukkueen näihin lajeihin. Ja ylpeydellä voin todeta, että hienosti hoitivat joukkueet hommansa: kaksi hopeaa eikä kulta ollut kummassakaan lajissa kaukana. Kielo pärskytti vielä upeasti vapaauintiosuutensa ykkösenä vaihtoon ja Kaisla jatkoi rintauinnilla ja minä perhosella selvässä johdossa, mutta lopussa taisi vain tuuli puhaltaa paremmin Tanskan ankkurin sateenvarjoon. Kunniakkaasti suoriutui Milmakin kammoamastaan selkäuintiosuudesta, vaikka taisi käännöksessä vetää keuhkot täyteen vettä. Komea oli myös yleisön kannustus! (Josta muuten siitäkin jaettiin pisteitä.)
Hiihdossa homma meinasi ensin kaatua välinepuoleen. Aamulla totesimme, ettei hiihtokisoissa pärjätä millään Maasai-sandaaleilla, jotka suksiin oli naulattu. Onneksi löytyi ilmastointiteippiä ja saimme lenkkitossut teipattua suksiin kiinni ja ehdimme vielä ottaa pari harjoitusrundiakin viheriöllä ennen starttia. Vieressä seurasimme, kuinka ruotsalaiset vetivät jo verryttelyssä aika rivakkaa vuorotahtia. Lisää jeesusteippiä ja tiukempi tahti kisassa, sovimme. Ja melkeinhän se riitti. Niin jäimme maaliviivalla vajaan suksen mitan verran kuin Mietaa Wassbergille.
Kisat päättyivät lauantai-iltana suurlähettiläiden leikkimielisiin kisoihin. Ei tullut kultaa tässäkään, ei vaikka Milma rintaliivinsäkin riisui maansa puolesta. Kaatuiko voitto sitten siihen, ettei keltään suomalaiselta löytynyt kondomia taskustaan? Kovasti jäi suurlähettiläs Pekka miettimään, millaista valistusta Afrikkaan lähteville työtekijöille oikein nykyään annettaan.
Palkintojenjaossa Kielo sai Suomen joukkueen erityispalkinnon, mutta Suomi jätettiin viimeiseksi yhteispisteissä. Mutta ensi vuonna onkin Suomen vuoro järjestää kisat, joten nyt vaan lajivalikoimaa ja pistelaskua suunnittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti