Viikonloppuretki Bagamoyoon

Vihdoinkin saimme aikaiseksi lähteä tutustumaan Darin lähiseutuun pohjoisessa. Olemme matkanneet kaukaisempiin luonnonpuistoihin ja uimarannoille, tutustuneet Kilwan raunioihin, mutta lähellä oleva Bagamoyon kaupunki on saanut vain odottaa sopivaa vapaata viikonloppua.

Viime viikonloppuna se sopiva vihdoin koitti. Olimme varanneet yösijan Bagamoyon eteläpuolella, luonnonkauniilla hiekkasärkällä sijaitsevasta Lazy Lagoonista. Tarkoituksemme oli viettää ensin ansaittu laiska viikonloppu hiekkarannasta ja merestä nauttien ja sitten sunnuntaina ennen poislähtöä tutustua itse historialliseen kaupunkiin.

Bagamoyossa oli yksi näistä Persian shiraz-arabien perustamista tärkeistä kauppasatamista, aivan kuten Kilwassakin. 1200-luvulta eteenpäin kukoistaneen Kaolen kaupungin rauniot löytyvät Bagamoyosta kymmenisen kilometriä etelään. Myöhemmin Sansibarilta orjakauppaa hallinneet Omanin arabit perustivat satamansa pohjoisemmaksi lähemmäs nykyistä Bagamoyoa. Kilwa Kivinjen tapaan tämä keskus toimi saksalaisten hallintokaupunkina ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Nappasimme tytöt kyytiin koululta perjantaina jo puolelta päivin välttääksemme pahimman Darista ulossuuntautuvan ruuhkan. Taktiikkamme onnistui loistavasti ja saavuimme Lazy Lagoonin venerantaan hyvissä ajoin. Kohta paikalle porhalsivat myös matkaseuralaisemme Liisa ja Pate.

Vene Lazy Lagoonin hiekkasärkälle lähtee norjalaisten tuella perustetun kalatalouskoulun rannasta. Itse hiekkasärkkä taas on noin yhdeksän kilometriä pitkä niemi, joka korkean nousuveden aikaan muuttuu saareksi. Lazy Lagoon -majatalo on muutoin luonnontilaisen niemen aivan uloimmassa kärjessä. Paikka itsessään on upea ja lähiympäristöön voi tutustua vaikka kajakeilla (tai sen tapaisilla, kuten totesin omasta yksiköstäni). Ehkä lopullinen kollektiivinen arvioimme kuitenkin oli, että ainutlaatuiseen paikkaan laitetun majatalon liiketoimintakonsepti kaipaisi hiukan napakampaa otetta kuin nykyisellä nuorella managerilla oli. Yöstään kohtuullisesti maksava asiakas ei odota nimen olevan enne myös palvelusta.

Kalatalouskoulun ja luonnoltaan upean laguunin tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Koulun paikalle on Bagamoyosta kotoisin olleen edellisen presidentti Kikweten aikana puuhailtu uutta suursatamaa. Rahaa Itä-Afrikan suurimmaksi aiotulle satamalle ovat luvanneet paitsi kiinalaiset myös Omanin valtion sijoitusrahasto. Näin se historia toistaisi itseään ja omanilaiset palaisivat tänne sataman tekoon.

Viime lokakuussa Kikwete ehti jo käydä muuraamassa uuden sataman peruskiven, mutta nykyisen presidentti Magufulin hallinto ei ole ollut kovin innostunut hankkeesta. Sen uumoillaankin hiljaisesti haudanneen hankkeen, jonka toteuttamiskelpoisuutta muun muassa Maailmanpankki on vahvasti epäillyt. Maallikollekin paikka, joka on käytännössä erittäin matala hiekkalaguuni ei näytä kovin ihanteelliselta syväsatamalle. Arvioiden mukaan suurin osa rahoista menisi ruoppaamiseen, saisi sitten jatkaa jatkuvasti myös sataman valmistuttua. Sataman on myös arveltu olevan aivan liian suuri Tansanian omaan tarpeeseen ja väärässä paikassa. Kannattava hankkeesta voisi tulla vain jos se kokoaisi tavaravirtoja koko Itä-Afrikan alueelta, mutta sen sijaan että alueen maat kykenisivät koordinoimaan toimiaan satamiensa kehittämisessä ne kaikki tavoittelevat itselleen suurinta satamaa ja Itä-Afrikan satamaherruutta.

Nykyhallinnon päätös keskittyä nykyisten Darin ja eteläisen Mtwaran sataman ehostamiseen kuulostaa järkevältä puheelta näiden kunnianhimoisten, jopa suuruudenhullujen suunnitelmien keskellä. Ehkä Bagamoyon aluetta voisi kehittää luonto- ja historiamatkailua kehittäen, kuten kaksi vuotta sitten paikallisten kalastajien, turistioppaiden ja hotellien kanssa yhteistyössä laadittu toimintaohjelma suosittelee. Ottaen huomioon paikan lyhyen etäisyyden Darista tälle olisi varmasti tilausta. Ainakin Kaolen moskeijan jäännöksille ja shiraz-sulttaanien haudoille virtaa katsojia aivan eri tahtiin kuin Kilwan paljon suuremmille raunioille. Jos ei muuten niin ammentamaan moskeijan vieläkin toimivasta kaivosta pyhää vettä ja pirskottelemaan sitä päälleen. Ja ehkä jotkut tulevat myös kunnioittamaan profeetta Mohammedin 15-vuotiaan jälkeläisen hautaa, tiedä häntä.

Mutta isoja haasteita on ilmiselvästi turistisuunnitelmassakin. Nyt Bagamoyon vanha ”stone town” on kovin unelias lähinnä erilaisten taitelijoiden asuttama paikka. Täällä Omanin arabien perustama orjatori onkin muutettu maalareiden ja käsityöläisten kauppapaikaksi. Oppaamme ”Universe”, kuten hän itsensä esittelee, tunnustautuu myös taiteilijaksi. Hän kertoo, että Bagamoyossa kaupattiin vain "huonokuntoiset" orjat, kun taas vahvat ja hyväkuntoiset laivattiin Sansibarille ja myytiin sikäläisen Stone Townin pääorjatorilla. 

Mutta kovin on hiljaista kylätiellä. Vain kalasatamassa saksalaisten entisen hallintorakennuksen edessä on vilinää.

Vieressä on Unesconkin arvokkaaksi tunnustama vanha postitoimisto, mutta paikan kulttuurihistoriallisen arvon on tuhonnut sen kylkeen rakennettu hotellin uudisrakennus. Kammottava se onkin, ja, kuten Kilwa Kivinjessä, pohdimme taas keitähän tuohonkin hotelliin oikein majoittuu. ”Pittoreskille” kalatorille ja merelle avautuva terassi on ainakin aivan autio. 

Kotimatkalla ylittäessämme rutikuivia joenuomia parhaaseen sadekauden aikaan pohdimme Tansanian vielä suurempia haasteita. Maa on malliesimerkki Saharan eteläpuolisen Afrikan maista, joiden on todettu olevan kaikista herkimpiä ja haavoittuvimpia ilmastonmuutokselle. Liki 70 prosenttia väestöstä saa elantonsa maataloudesta, joka perustuu suurimmalta osin luonnolliseen sateen tuomaan kasteluun. Sateiden ennustettu väheneminen iskee näin suoraan suureen osaan tansanialaisia. Merenpinnan nousu taas uhkaa hävittää ison osan niistä mahtavista hiekkarannoista, joita mekin olemme ihailleet.

Ei tietysti olisi ensimmäinen kerta kun ympäristömuutokset muokkaavat rankasti näiden rantojen sivilisaatioita, kuten Kilwan ja Kaolen raunioista olemme saaneet oppia. Kilwan esiin kaivaneen Neville Chittickin mukaan syy Kaolen kaupungin taantumiselle oli rannan mangrovemetsikön laajentuminen, mikä lopulta tukahdutti sataman. Tansanialaisen professorin kilpaileva teoria taas kertoo syyksi merenpinnan nousun. Toivottavasti historia ei tässä suhteessa toista itseään.