Töitä päin

Palasin viikon alussa töihin. Loma oli ilmeisen hyvä, koska olin autuaasti unohtanut kaiken. Tietokoneen sain  käyntiin atk-tuen avulla ja asia-asiatkin tuntuvat taas ihmeen uusilta. Iltaisin olemme lähinnä uineet, rakentaneet palapeliä ja lukeneet kirjoja. Eilen perjantaina olin niin väsynyt, että en jaksanut mennä töiden jälkeen edes uimaan. Grease II:n katsominen oli juuri sopivan vaativaa ohjelmaa illaksi.

Kovin kauaa tässä ei voi kuitenkaan ihmetellä. Alle kolmen kuukauden sisällä meille on tulossa Suomesta neljä vierailijaporukkaa: aluksi kaksi kehitysyhteistyötä arvioivaa tiimiä, sen jälkeen 16 toimittajaa ja sokerina pohjalla eduskunnan valtiovarainvaliokunta. Ja siinä ohessa on hoidettava ne perushommat: viime vuoden raportointi, meneillään olevien hankkeiden seuranta ja seuraavat neljä vuotta kattavan maaohjelman suunnittelu.

Evaluaatiotiimit ovat täällä yhteensä viisi viikkoa, helmikuun puoliväliin asti. Eka porukka arvioi Suomen ja Tansanian valtioiden välistä kehitysyhteistyötä vuodesta 2008 lähtien, toinen keskittyy kauppaa ja yksityissektoria tukevaan yhteistyöhön. Loppukeväästä meillä on siis olemassa riippumattomat arviot siitä, ollaanko oikeilla raiteilla. Onko  Suomen kehitysyhteistyö ollut strategisesti viisasta, hyödyntänyt suomalaista osaamista ja auttanut Tansaniaa ja sen ihmisiä - vähentänyt köyhyyttä, vahvistanut avointa ja tehokasta hallintoa, luonut työpaikkoja, torjunut metsäkatoa jne. 

Arvioinnit teettävät paljon pohjatyötä sekä täällä edustustossa että Helsingissä. Ihan jo menneiden vuosien hahmottaminen vie oman aikansa, koska meillä ei ole tiimissä ketään, joka olisi tehnyt Tansania-hommia koko tämän ajan. Ja jos ette kerro kellekään niin paljastan, että ministeriön tietojärjestelmistä tietoja ei saa siististi lajiteltuna ihan yhdellä, kahdella eikä kymmenelläkään napinpainalluksella. 

Lisäksi on tietenkin koottava yhteystietolistoja haastateltavista, laadittava virallisia kirjeitä jne. Ja tietenkin itsekin hahmotettava asiat niin, että on haastatteluissa jotain järjellistä sanottavaa. 

Evaluaatiotiimien jälkeen on muutaman viikon tauko ennen kuin tänne maaliskuussa pelmahtavat 16 suomalaistoimittajaa. Heidät on valittu ministeriön vuosittain järjestämään Kehitysakatemiaan eli perehdytysohjelmaan, jossa kerrotaan kehityspolitiikasta ja -yhteistyötä sekä vieraillaan aina yhdessä kehitysmaassa, jota Suomi merkittävästi tukee. Näin isolle lössille kiinnostavan ja toimivan ohjelman järjestäminen on sekin aika homma - mutta mukava sellainen. Tulijoiden joukossa on muutama vanha tuttukin.

Sitten vietetään välissä pääsiäistä, jonka jälkeen Dariin laskeutuvat noin 10 valtiovarainvaliokunnan jäsentä. Ja jos yhtään olen Suomen keskusteluilmapiiristä perillä, niin tälle porukalle kannattaa todellakin esitellä niitä kehitysyhteistyön tuloksia. Kiinnostava nähdä, millainen kokoonpano sieltä tulee… jos vilkaisette jäsenlistaa, niin näette, että moneen on mahdollisuuksia.

Niin että kiinnostava ja kiireinen kevät edessä. Yritän vahvistaa itseäni ajattelemalla menneitä koettelemuksia. Jos kerran onnistuin tekemään uutisjuttuja telkkariin enkä kuollut ministerin avustajana, niin ehkä selviän tästäkin.

Mutta taidan silti huijata vielä hetken itseäni, leikkiä lomalaista ja pelata vaan tyttöjen kanssa ristiseiskaa. Kun se tontun tuoma palapelikin on jo valmis.