Leijonaa mä metsästän

Aamulla varhain lähdemme suurten kissojen jahtiin. Erityisesti Kielon toivelistalla ovat gepardi ja leijona. Fadhal on tapansa mukaan vaatimaton eikä lupaa mitään. Leijonien suhteen vaatimattomuus taitaa näillä seuduin olla kuitenkin turhaa. Heti kun olemme ihailleet auringonnousun heijastumista tyynen Ndutu-järven pintaan, törmäämme ensimmäiseen maastoautojen piirittämään urosleijonaan, joka yleisöstä häiriintymättä jatkaa joenuomalla hyvin ansaittua aamulepoaan. Reilun kymmenen metrin päässä lojuu syy jalopeuran tyytyväisiin torkkuihin. Hyeenasta on jäljellä vain karvainen mytty.

Puistonvartioiden radioviesteistä selviää, että vähän matkan päässä kytätään gepardia. Autot alkavat porukalla jyrätä siihen suuntaan. Hetken hiljaista ruohikkoa seurattuaan autokolonnan häätää kuitenkin matkoihinsa radion uusi viesti: lähistöllä on toinen leijona. Ovela oppaamme Fadhal lähtee letkan mukaan, mutta kiertää vain pienen lenkin. Ei yhden vaivaisen leijonan perässä kannata ryntäillä, jos haluaa nähdä muutakin kuin maasturijonon. Fadhal palaa takaisin gepardin luokse ja katso, tilanteen rauhoituttua se onkin jo noussut ylös heinikosta. Pääsemme ihailemaan sen aamutoimia lähietäisyydeltä.

Päivähän alkaa hyvin. Näinköhän päivän kissajahti tuli hoidettua heti aamusta. Tyytyväisinä jatkamme matkaa savannille, jossa törmäämme juomapaikkaa kohti taivaltavien seeprojen ja gnuiden laumoihin. Vuoden alku on oikea aika tulla juuri näille kulmille Serengetiä, sillä näille tasaingoille seeprat ja gnut saapuvat vuosittaisella vaelluksellaan synnyttämään varsansa ja vasikkansa. Seepravarsat ovat syntyneet jo marraskuussa, mutta gnuvasikoita pukahtelee maailmaan aivan silmiemme alla. Savannin saalistajilla on kissanpäivät kirjaimellisesti.

Kiiruhdamme laumojen edelle ja matkalla kohtaamme hauskan näköisiä korvakoiria. Lammella törmäämme myös kolmeen hyeenaan, jotka ovat jo ehtineet vilvoittelemaan yön hikisen saalistuksen jälkeen. Muuten lampi ammottaa vielä tyhjyyttään, joten jatkamme vielä etsiskelyä: usein nähty varhainen vieras juomapaikan lähistöllä on sarvikuono! 

Tällä kertaa meitä ei kuitenkaan onnista ja palaamme lammen rantaan aamiaiselle. Samalla kun nautimme räiskäleitä hunajalla Land Roverin konepelliltä alkaa lampi takanamme täyttyä aiemmin kohtaamiemme laumojen eläimistä. Joka puolelta savannia tulee lisää jonoja ja kohta rantatörmällä alkaa jo olla tungosta. Aamiaisen lopussa Kristiina käy hiukan käyskentelemässä rannassa ja palaa hetken päästä kysellen meitä mukaansa katsomaan rantamudassa näkemiään suuria jälkiä. Jäljet paljastuvat sarvikuonon sekä virtahevon jäljiksi. Fadhal alkaa ohjata meitä kiireesti pois rannasta. Ja hetken päästä lammesta pilkistävätkin virtahepojen korvat ja sieraimet, ja kohta nousee koko pää esiin. Näiden kavereiden kanssa ei ole leikkimistä.

Hyvin ravittuina jatkamme jahtia. Päivä osoittautuukin suosiolliseksi Kielon isojen kissojen toiveelle. Ensin aavan savannin keskellä näyttää olevan vain yksinäinen maasturi. Fadhal kuitenkin suuntaa määrätietoisesti sen luokse ja kohta syykin paljastuu. Puuttomalla savannilla auringon läköttäessä taivaalta maasturinkin varjo on tyhjää parempi ja kunnon jeepin alle mahtuu leijonia vähintään kolme. Mutta viiden nuoren uroksen lauma taas joutuu vähän taistelemaan parhaista  paikoista. 

 

Paikalla olleen maastoauton jatkettua matkaansa kissat huomaavat meidän automme ja hakeutuvat sen suojiin. Ei tarvitsisi kuin työntää kätensä ulos ikkunasta, niin voisi silittää näitä kolleja.

Leijonalaskurissa lukema näyttää nyt kuutta ja jatkamme matkaa lounaalle. Päivän saldo ei kuitenkaan ole vielä täynnä. Kotimatkalla törmäämme vielä naarasleijonien ja kahden eri-ikäisen pentueen laumaan, joka myöskin hakeutuu automme alle suojaan auringolta ja tukalasti häiritseviltä kärpäsiltä. Pennuista tulee heti Kielon suosikkispottaukset tällä safarilla. Jellonamittarin lukema hyppää jo lähes kahteenkymmeneen!

Ohitamme uudelleen myös jokitörmän ensimmäisen urosleijonan, joka on päivän aikana siirtynyt muutaman metrin uuteen lepopaikkaan. Ihailen puolileikilläni ääneen urosleijonan lokoisan näköistä elämää.

Fadhal toteaa kuitenkin lakonisesti, että kuva leijonakuninkaasta on tässäkin tapauksessa pahasti pettävä. Savannin kuninkaan lyhyt hallintokausi on hatara ja sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä, erityisesti silloin kun naaraat voivat tulla tiineiksi. Selviää, että leijonien lisääntyminen on sangen rankka rupeama hallitsevalle urokselle, sillä oman jälkikasvun turvaaminen vaatii viikkojen uurastuksen. Samalla on pidettävä silmällä muita kilpailijoita, jotka saattavat milloin tahansa haastaa väsyneen hallitsijan. Tai jos kuningas uuvahtaa kesken leikin niin nuoret kilpailijat saattavat hoitaa homman naaraan kanssa loppuun. Lopputuloksena voi olla, ettei omia poikasia synny lainkaan tai osa pentueesta on jonkun toisen. Leijonanaaras voi nimittäin hedelmöittyä useampaan kertaan osana samaa raskautta ja samassa pentueessa voi näin ollen olla useamman uroksen pentuja. Ja lopulta, kun hallitseva uros syrjäytetään ei häntä auta enää kukaan. Itse asiassa maailmassa ei ole juurikaan surkeampaa olentoa kuin vanheneva ja asemansa menettänyt urosleijona.

 

Ok, hyvä on. Ehkä en sittenkään vaihtaisi paikkaani savannin kuninkaan kanssa. Siinä missä hänellä alkaa ankara yötyö hyeenojen ja muiden tunkeilijoiden hätyyttelyssä, odottavat minua taas Ndutu-lodgen pehmeät lakanat.

(Lisää safarikuvia löytyy flickr-tilitämme)