Väliarviointeja

Ensimmäinen periodi uudessa koulussa on nyt ohi ja ansaittu loma on alkanut. Keskiviikkona, viimeisenä päivänä ennen lomaa, tytöt saivat suureksi riemukseen pukea ”siviilit” päälle ja viedä erilaisia herkkuja tarjolle. Koko edellinen päivä menikin sitten sen miettimiseen, että mitäs sitä nyt laittaskaan kouluun. Joten ehkä koulu-uniformussa on todellakin omat hyvät puolensa, totean minä.

Eilen torstaina koululla taas oli avoimet ovet vanhemmille ja saimme käydä keskustelemassa lastemme koulunkäynnistä opettajien kanssa (minulla vei tietysti oma aikani ennen kuin tajusin mitä varten nämä Open dayt ja PTA Meetingit olivat). Kaislan luokalla tämä keskustelu keskittyi etenkin oppilaiden kuudennella luokalla olevaan väliarviointikokeeseen ja siihen valmistavien harjoituskokeiden tuloksiin. Pöydällä olivat jokaisen oppilaan kokeet paksuun ruskeaan kirjekuoreen suljettuna ja siitä sitten saattoi katsoa miten omalla lapsella kunkin aineen koe oli mennyt ja aineopettajan luokse päästyään käydä läpi vastauksia. 

Kuudennella luokalla testattavia koeaineita tässä Cambridgen systeemiä noudattavassa väliarvioinnissa ovat matematiikka, englanti ja tiede. Kustakin aineesta on suoritettavana noin parikymmensivuinen koenivaska ja aikaa kuhunkin nippuun on 45 minuuttia. Ihan tulevat ylioppilaskirjoitukset mieleen. 

Mielikuvaa vahvistaa vielä monien vanhempien vakava suhtautuminen näihin huhtikuussa oleviin kokeisiin. Aiemmissa vanhempaintapaamisissa kuulin heidän kertovan, kuinka he ovat jo vuoden alusta harjoitelleet aiempien vuosien kokeita kotona kellon kanssa. Monet olivat myös huolestuneita siitä, että luokan retki Iringaan sotkisi lasten keskittymisen näihin elintärkeisiin mittelöihin. Huh, huh! Onneksi koulun rempseä brittirehtori muistutti useaan otteeseen, että kyseessä on väliarviointi, ei tasokoe, ja että eiköhän anneta lasten olla myös vielä lapsia ja nauttia retkistään. 

Alusta lähtien oli tietysti selvää, ettei Kaisla voi näihin kokeisiin osallistua, ihan jo kielen takia. Mutta koska viime viikot kuutosluokan ohjelmasta ovat pääosin olleet väliarviointiin harjoittelua niin Kaislakin on osan harjoituskokeista tehnyt. Osan ihan tarkoituksella, sillä etenkin matematiikan huomattiin jo varhain sujuvan sen verran hyvin että opettaja suositti kokeisiin osallistumista. Ja olihan se mukavaa kuulla, että Kaisla oli vajavaisesta kielitaidostaan huolimatta koko koulun kuutosluokkalaisten toiseksi paras näissä harjoituskokeissa, vaikka osaa kysymyksistä ei selvästi ollut ymmärtänyt lainkaan. Olisipa hienoa, jos Kaisla voisi olla yksi oppilaistani väliarvioinnissa, opettaja Mr Omar huokasi keskustelumme lopuksi. 

Tämä tietysti hivelee vanhemman korvia, mutta totuuden nimissä on kerrottava että kyllä näitä matikan tehtäviäkin on kotona yhdessä väännetty. Eniten tuskaa on tuottanut juuri kysymysten ymmärtäminen. Ja onhan englannissa vielä petrattavaa, vaikka kaikki opettajat muistuttivat kuinka Kaisla on mahtavasti edistynyt ja osaa jo sujuvasti hoitaa asiansa englanniksi. Vanhingossa Kaisla päätyi myös tekemään englannin harjoituskokeen eikä pistämäärä ollut hääppöinen: 1/50. Mutta oli osa kysymyksistäkin kuin meidän yo-kirjoituksista: Which of the following techniques the narrator uses in the text? (a) Alliteration, (b) Metaphor, (c) Onomatopoesis, (d) Personification, (e) Simile. (Jos haluat testata omia taitojasi tsekkaa teksti alla olevasta kuvasta). Ja lopuksi oman englanninkielisen tarinan kirjoittaminen. On siinä 45 minuuttiin tekemistä kuudesluokkalaiselle. 

Osittain kielestä johtuen, mutta muutenkin, olen saanut uudella tavalla osallistua lasten koulunkäyntiin. Paljon aikaa on vietetty pohtien, mitä tarkoittaa itsenäisyys ja mitkä seitsemän syytä johtivat Sansibarin itsenäistymiseen? Ja mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Entä mitkä tapahtumat ovat mahdottomia, mitkä erittäin epätodennäköisiä, yhtä todennäköisä tai täysin varmoja? Tai miten jääkarhu, kameli, kirahvi ja kaktus ovat sopeutuneet elinympäristöönsä?

Hauskintahan tässä on tietysti se, että seuraavana päivänä saan kuulla että jopa tunteja, usein vielä netin avulla, väsäämämme vastaus onkin ollut täysin väärin. Esimerkiksi itsenäisyyden merkitykseksi ei kelvannut: self-government and sovereignty over the territory. Sansibarin itsenäisyyden taustoista oli koulussa myös ilmeisesti opetettu jotain aivan muuta mitä wikipedia niistä kertoo. Olen myös sitä mieltä että etenkään näinä ilmastonmuutoksen aikoina ei voi sanoa, että Pohjoinavalla kohtaa täydellä varmuudella jäätä. 

Mieleen on jäänyt myös yksi ensimmäisistä Kaislan kotitehtävistä: etsi viisi kuvaa ”of economic activities in Tanzania”. No, aloimme pohtia miten ihmiset ansaitsevat rahaa tässä maassa, miten käyvät kauppaa ja etsiä kuvia netistä. Itse ajattelin myös että koitamme saada erilaisia isoja ja pieniä esimerkkejä ja niin päädyimme ottamaan mukaan Kaislan ehdottamat bajajit, safarit sekä sataman. Sitten ehdotin vielä maataloutta sekä kuvaa kaasunporauksesta, jota olimme itse todistaneet Songo Songon saarella paluulennolla Mafialta. Mutta ilmeisesti opettaja ei ollut tietoinen tästä Tansanian taloutta kovasti kohahduttaneesta kaasukentästä, koska hylkäsi vastauksen. En myöskään ymmärrä, miksi myös bajajit saivat tuomion?

On paljon muutakin, jota suomalaisesta näkökulmasta katsoo kummeksuen. Kaiholla ajattelee kotimaan kouluruokailua, kun aamuvarhaisella herää laittamaan lounasta lapsilleen ja pakkaa sen evälaukkuun. Mutta vielä enemmän kotimaan peruskoulua kaipaa kun illalla heittää samat ruuat menemään, koska lounastauolle ei ollutkaan jäänyt sinä päivänä aikaa. Päivän uintiretki oli ruuhkan takia venynyt tai opettaja oli vain päättänyt ettei taukoa ehditä tänään pitää. Mitä!, ajattelee suomalainen vanhempi, eikös opettajien pitäisi juuri huolehtia että lapset ehtivät joka päivä syödä kunnolla?

No, nyt saamme me vanhemmatkin muutaman viikon levätä näistä kouluarjen ruutineista. Mutta pieniähän ovat nämä murheet verrattuna useimpien tansanialaisten vanhempien huoliin. Vaikka opetus valtion kouluissa on presidentti Magufulin määräyksestä ilmaista nyt myös yläasteella (secondary school), käytännössä koulunkäynti tulee usealle perheelle liian kalliiksi. Syitä on monia. Koulupuvut ja kirjat maksavat joka tapauksessa. Lisäksi kouluille budjetoidut rahat eivät ole lisääntyneet samassa tahdissa kuin oppilaiden määrät. Tämän vuoksi valtion kouluissa on pulaa lähes kaikesta (eikä vähiten pätevistä opettajista) ja moni vanhempi valitseekin mieluummin maksullisen yksityisen koulun jos vain voi.

Lopulta yläasteen (ja lukion) opetukseen osallistuukin vain enää neljännes ikäluokkien lapsista. Ja tuosta määrästä pienen pieni osa aloittaa yläasteen Cambridgen väliarviointi taskussaan. Ehkä joissakin perheissä loma meneekin kellon kanssa harjoituskokeiden puutteita paikkaillessa.