Vettä, vettä

Täällä taitaa nyt olla sadekausi alkamassa. Viimeisen viikon ajan on ollut ihan älyttömän kuumaa ja kosteaa, sunnuntaina pelkkä seisominen tenniskentällä teki tiukkaa. Tänään sitten työmatkalla jyrähti ja sen jälkeen taivas valuikin sateena niskaan. Mutta lämpimässä sateessahan on mukava pyöräillä.

Päivään kuului muitakin vetisiä asioita. Simo liittyi aamulla meriuimareiden joukkoon ja kävi sillä porukalla uimassa 3,4 km tuolla meressä. Kaisla taas oli kutsuttu mukaan koulujen väliseen uintigaalaan - yhtenä oman koulunsa nopeimmista uimareista. Meille ei ehtinyt ihan selvitä, mitä siellä oltaisiin tehty, kun tilaisuus jouduttiin perumaan rankkasateen takia. Sade sotkee niin pahasti liikennettä, että kauempaa tuleville matka olisi ollut tänään mahdoton.

Tämän märkyyden jatkoksi on hyvä kertoa vielä viimeisin roikkuvista matkaraporteistamme - eli viime viikonlopun reissu Sansibarille.

Näin se meni.

Kristiina, Juhana ja pojat lähtivät Sansibarille heti safarin perään. Me - ja työmatkallaan Dariin laskeutunut Janne - seurasimme perjantaina perässä. Lautalta katsottuna Dar näyttää aikamoiselta suurkaupungilta. Satamassa meitä oli vastassa Ninan vinkkaama taksikuski.

Majapaikkamme oli Nungwissa, reilun tunnin ajomatkan päässä saaren luoteiskulmalla, missä vuoroveden vaikutus on pienin. Koska etujoukko oli selvittänyt snorklaus- ja sukelluspalvelut valmiiksi, saatoimme lauantaiaamuna vain kävellä viereiseen sukellusfirmaan, hypätä veneeseen ja suunnata kohti Mnemban atollia, yhtä saaren parhaista sukelluspaikoista. Tällä kertaa matkaa ei taitettukaan millään perinteisellä kalastuspaatilla vaan Greenpeace-tyylisellä, kahden perämoottorin kumiveneella. 

Itse atollillakin voisi tietenkin yöpyä - yö maksaa vain 800 dollaria. Kuulemma mm. Bill Gates, Naomi Campbell ja George Clooney tapaavat majailla näillä rannoilla.

Korallien ja kalojen katsominen oli hienoa täälläkin. Seeprakaloja sattui venee kohdalle iso parvi ja niitä eivät muutamat snorklaajat karkota. Päinvastoin  munkki sai ne aivan villeiksi ja näykkimään siinä ohessa vähän ihoakin.

Muuten värit ja kalojen määrä eivät ihan vetäneet vertoja Mafialle - sanoimme me, ensimmäisten snorklausten piloille hemmottelemat. Joka tapauksessa testasimme innokkaasti uutta vedenalaista GoPro-kameraamme, jonka filmeistä alla irrotettuna muutama kuva. Videokin saapuu perässä, kunhan edistymme leikkaamiseen asti.

 

Meille sattui myös mahtava tuuri, kun atollin tuntumaan pyrähti pari isoa parvea delfiinejä! Tällä kertaa hyppäsimme kaikki veteen ja pääsimme uimaan ihan parven keskellä. Se vasta oli jotain!

 

Majapaikkamme Smiles Beach Hotel oli pieni ja rauhallinen perhehotelli - ja ilman muuta rannan sympaattisimmasta päästä. Siitä Simo ja Janne pääsivät hyvin autiota hiekkarantaa -tyyppiselle aamulenkille eikä aamupalassakaan ollut valittamista. Vähän matkan päässä tunnelma oli kuin Espanjan täydellä turistirannalla - selvisi ainakin, mihin Sansibarin hotelleista emme tule jatkossakaan menemään.

 

Tälläkin rannalla kalastajat lähtivät merelle verkkoineen heti aamutuimaan. Iltapäivällä ostajat olivat valmiina rannalla odottamassa saalista. Siellä ne meidän ihailemat kirjavat kalatkin sankoissa sätkivät.

 

Pyörähdimme myös hotellirivistön takana Nungwin kylässä. Kristiina oli kuullut Nungwin olevan siitä helppo kohde, että kylästä saa mitä vaan. No, tavallaan. Jos sattuu tarvitsemaan vaikka roskista, mekkoa tai säilykkeitä, niin ei huolta, niitä on. 

Sunnuntaina tarkoituksemme oli viettää aikaa Sansibarin keskustassa Stonetownissa. Tällä kertaa se jäi kuitenkin väliin, koska viimeiseen lauttaan ei saanut enää lippuja. Tämä harmitti erityisesti Kaislaa, joka oli kovasti odottanut Stonetownin mekkokauppoja. Mutta seuraavalla kerralla osaamme ennakoida tämänkin.