Ratsailla ja rannalla

Viime viikonloppuna mä pääsin viimein ratsastamaan. Mä olin toivonut sitä tosi kauan, mutta me luultiin, että täällä ei olis mitään talleja. Sitten äiti kuitenkin kuuli yhdeltä työkaverilta, että sen tyttö on käynyt ratsastamassa South Beachilla ja me varattiin ratsastusaika lauantaille.

Lauantaiaamuna Nina, mä, Kaisla, äiti ja isi lähdettiin ajamaan South Beachille. Sinne voi mennä lautalla tai sillan kautta. Me mentiin uutta siltaa pitkin. Siellä oli hieno tie, mutta heti sillan jälkeen tie oli aika möykkyisä. 

Sen tallin omistaa saksalainen nainen ja sen tyttö Veronica on siellä töissä. Niillä on 33 hevosta. Kaikki näytti olevan samaa rotua, tumman- ja vaaleanruskeita, joilla oli otsatähti. Niillä oli myös tosi paljon koiria, ehkä yhtä paljon kuin hevosia. Ne koirat haukkui aika paljon. Oli siellä myös kanoja ja hanhia.

Mun hevosen nimi oli Norma ja se oli tummanruskea ja lempeä. Mua ei edes jännittänyt, vaikka tää oli eka kerta kun mä ratsastin isolla hevosella. Ensiksi me ratsastettiin kentällä, joka oli vähän sellainen ajettu ruohikko. Silloin alkoi kova sade, mutta ei se meitä haitannut. Sen Veronican kanssa me harjoiteltiin pysähtymistä, lähtemistä ja käännöksiä. Sen jälkeen kun se oli neuvonut meitä, niin me tehtiin ne itse. Se onnistui ihan hyvin.

Sitten me lähdettiin rannalle ja siinä matkalla tapahtui aika hurja juttu. Me mentiin kapeaa polkua sellaisen sortuman reunalla. Mä menin edellä ja Kaisla perässä. Sitten yhtäkkiä se polku sortui ja mun hevosen takajalat tippui sinne rotkon puolelle. Se hevonen oli maha vasten sitä rotkon reunaa niin että mä pääsin nousemaan pois sen selästä. Kun Kaislan hevosen taluttaja tuli auttamaan mua, niin Kaislan hevonen kääntyi takaisinpäin ja Kaisla säikähti että se lähtee juoksemaan. Mä en oikein ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui. Äiti ja isi tuli meidän perässä ja ne säikähti kyllä kovasti. Onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa.

Me jatkettiin siitä sitten rantaan. Oli hienoa ratsastaa siellä hiekalla Intian valtameren rannalla. Tuntui että hepatkin tykkäsivät siitä. Siellä rannalla me nähtiin Nina, joka oli käynyt ratsastamassa oman pidemmän lenkin. Nina on ratsastanut ennenkin, mutta sillä oli kuitenkin kaveri mukana neuvomassa reittejä.

Sieltä tallilta me lähdettiin meidän rantahotelliin, jonka piti olla ihan lähellä. Mutta se matka oli kyllä aika sekoilua. Me vaan ajettiin edes takaisin niitä samoja teitä, kun ei ymmärretty ohjeita. Lopulta sen hotellin mopokuski kävi hakemassa meidät yhden toisen hotellin luota.

 Se hotelli oli mahtavalla rannalla. Me hypittiin aalloissa, jotka oli tosi isoja. Illalla me katottiin Suomi-Venäjä jääkiekkomatsi tietsikalta siinä rantabaarissa ja alettiin miettiä, voitaisko mennä uudelle ratsastukselle sunnuntaina. Nina ei halunnut, koska sillä oli selkä niin kipeä ja Kaisla ei oikein jaksanut. Koska mä en halunnut mennä yksin, niin äiti lupasi tulla mun kanssa. Äiti ei ole ratsastanut ikinä.

Aamulla me vielä uitiin ja sen jälkeen mentiin ratsastamaan. Mä sain taas Norman ja äiti sai Selinan. Tällä kertaa me mentiin suoraan rannalle. Nyt oli kuuma ja tosi tuulista. Me ratsastettiin melkein meidän hotellille asti ja käännyttiin takaisin, kun isi, Kaisla ja Nina tuli vastaan.

Mä toivon, että mä pääsen vielä uudestaan sinne ratsastamaan.